Voi Billy!

Pääsin onnekseni katsomaan Vaasan kaupunginteatterin Billy Elliotin perjantaina 3.11.2017. Ja onni se todella olikin!

Olin niin haltioissani esityksestä, että aivan unohdin kiinnittää erityistä huomiota kaikkiin yksityiskohtiin. Unohdin, että minun tulisi kirjoittaa esityksestä jotakin, ja kun aloin miettiä, mitä teille kertoisin, pää löi täysin tyhjää. Päälimmäisenä minulla oli vain suunnaton onnen tunne. Sellainen tunne, joka lämmittää ja hyväilee.

Billy Elliot on alunperin vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Stephen Daldryn ohjaama ja Lee Hallin käsikirjoittama brittiläinen draamaelokuva. Teatterin lavalle tehty musikaali sai kantaesityksensä Lontoossa vasta vuonna 2005. Mikäli sikäli et tiedä Billyn tarinaa, etkä pääse Vaasaan aistimaan tunnelmaa, vuokraa elokuva! On se sen väärti.

Tarina sijoittuu siis 80-luvun puoliväliin ja Margharet "Maggie" Thatcherin (Vaasassa esitti kukapa muu kuin Salon oma poika Toni Ikola!) valtakauteen, jolloin Britanniassa oli käynnissä hiilikaivostyöläisten suuri lakko. Äiditön Billy asuu isänsä, isoveljensä ja mummonsa kanssa pienessä englantilaisessa kaivoskaupungissa, jossa tytöt tanssivat ja pojat harrastavat rehellisesti nyrkkeilyä! Tietenkin, koska tanssiminen on "homojen hommaa".

Käypä kuitenkin niin, että Billy (Kalle Lorez/Robin Asukas/Silas Lorenz) jää vähän vahingossa nyrkkeilyn jälkeen balettitunnille ja pienen taivuttelun jälkeen kokeilee passéta itsekin. Tanssinopettaja Mrs Wilkinson (Emmi Kangas) huomaa pojassa yllättäen suurta potentiaalia.


Billy (kuvassa Robin Asukas) eksyi tanssitunnille. Kuva: Linus Lindholm

Nyrkkeily ei koskaan oikein ole ollut Billyn juttu ja hän innostuu baletista sit niinku oikein pal tosissaan! Siinä sitten maikka vilauttelee jo Billyn mahdollisuuksia Kuninkaallisen balettikoulun pääsykokeisiin, MUTTA. Meidän poika ei tutua päällensä laita, se harrastaa nyrkkeilyä niinku muutki pojat! -tyyppisesti ajattelevat isä (Timo Luoma) ja veli (Oiva Nuojua) eivät kuitenkaan pidä ajatuksesta, että Billystä voisi tulla ammattitanssija ja kieltävät tätä osallistumasta pääsykokeisiin. Samaan aikaan kaupungissa puhkeaa mellakka ja koko taajama on sekaisin.

Esityksen yksi kokettavin ja näyttävin hetki koetaan, kun Billy kaiken kaaoksen hetkellä laittaa soimaan Pjotr Tšaikovskin Joutsenlammen ja alkaa tanssia. Sumun keskelle ilmestyy aikuinen Billy (Miika Alatupa) ja he alkavat yhdessä tanssia. Tanssin lopussa vanhempi Billy nostaa nuoren itsensä aina kattoon saakka. En usko, että olin ainut joka itki. Eikä sillä tavalla vähäsen vaan siis ihan sillä tavalla äänekkäästi. Ja onnesta.

Kalle Lorenz ja Miika Alatupa. Kuva: Linus Lindholm

Musikaali alkaa kaivostyöläisten laululla. Valehtelematta ajattelin, että voi ei. Tätäkö tämä nyt sitten on. Tyypit rivissä rehvastelemassa. Ihan kiva biisi, mut ei oikein sytytä. Vaan sen muutaman minuutin aikana, jonka kappale kesti, ehdin jo muuttaa mieltäni. Tarina on jo itsessään hieno, mutta mun on syvästi kiitettävä koko työryhmää hienosta kokonaisuudesta. Laulut soivat kauniisti kun niiden piti olla kauniita ja ronskisti kun tarvittiin ytyä.

Olen myös pöyristynyt *nugettiryhmän taidoista!! Billy Elliotin rooli on triplamiehitetty, eikä varmasti syyttä. Rooli on erittäin vaativa kun tarttis tanssii kuin perhonen ja laulaa samalla kuin enkeli ja olla lavalla 96% ajasta vailla lepohetkiä. Minä näin lavalla Kalle Lorenzon, joka ylitti odotukseni upeasti. Kun Billy kompuroi ensimmäisillä balettitunneilla muistan ajatelleeni, että osaakohan tuo poika oikeesti edes tanssia. Haha! Ja osaahan hän! Nappisuoritus siis 😄

Oiva Nuojuan Tony-veli oli raivostuttava. Hyvällä tavalla todella raivostuttava. Kun Jackie-isä huomaa Billyn taidot ja haluaa auttaa tätä unelmassaan niin eikös tule Tony ja pissaa kaikkien muroihin! Isä yrittää jopa ruveta rikkuriksi maksaakseen Billylle matkan Lontooseen, mutta ei! Kun Tony on kakkanapa eikä salli sitä. Olin niin raivoissani, että mun teki mieli juosta lavalle ja lyödä sitä. Toisin sanoen Oiva onnistui roolissaan ärsyttävän hyvin!

Timo Luoman Jackie Elliot onnistui niin ikään herättämään tunteita. Mies, joka toimii oikeaksi katsomallaan tavalla. Leskimies, jolla on huollettavanaan ehdoton varhaisaikuinen, herkkä esiteini ja dementoitunut vanha äiti. Perheen elättäjänä kauhea stressi työn menettämisestä ja perheen jatkosta. Sitten keksii se nulikka vielä tehdä just niin ku ei olis tarvinnu. Lopulta isä huomaa poikansa potentiaalin ja tukee tätä. Ihan niin kuin oikeat isät tekevät. Luoma teki roolinsa hienosti ja rehellisesti. 



Oiva Nuojua ja Timo Luoma. Kuva: Linus Lindholm


Emmi Kangaksen Mrs Sandra Wilkinson aka musamaikka oli ihana. Ronski ja kova, mutta kuitenkin äidillinen ja lämmin.

Kuitenkin sokerina pohjalla mun on pakko nostaa esiin poika nimeltä Willy Wolf (vuorottelee roolissaan Onni Toiviaisen kanssa). Tää jätkä saa mun rakkauden. Ihan mieletön lupaus! Hän näyttelee Vaasassa Michaelin roolin, eli Billyn parasta kaveria, jolla on myös erilaiset leikit kuin kaupungin muilla pojilla. Hän on nimittäin erittäin mieltynyt kauniisiin leninkeihin. Eipä siinä, roolikin on erittäin herkullinen, mutta voi pojat mikä draivi! Willy näyttelee ihanan rennosti, pilke silmäkulmassa ja erittäin onnistuneesti ja antautuen. Ja tyyppi on vast jotain 10-11 -vuotias!

Alussa sanoin, etten tajunnut keskittyä yksityiskohtiin vaan uppouduin tarinaan niin, että unohdin töllätä turhan tarkasti. Ja uskoakseni se on ollut myös tarkoitus. Lavastus (Sven Haraldson) oli erittäin pelkistetty ja suuri osa lavan tapahtumista tehtiinkin tuolien avulla. Suurin elementti, joka lavalla näkyi oli flyygeli. "Tyhjän" lavastuksen taas mahdollisti oiva pukusuunnittelu (Heidi Wikar), joka auttoi katsojaa tulkitsemaan ympäristöä. Pidän muutenkin tällaisista komboista, jotka antavat katsojalle itselleen mahdollisuuden luoda lavalle oma kuvansa ympäristöstä. Koreografi Ida Jousmäelle annan seisovat aplodit.

Kuva: Linus Lindholm


Tässä oli vasta tarinan päähenkilöt, mutta tämä tarina ei olisi ollut mitään ilman muuta näyttelijäporukkaa. Kaksikymmenhenkinen aikuisensamble oli koko komeudessaan hengästyttävä.

Ville Seivon  Mr Braithwaite oli riemastuttava suuressa erikoisuudessaan, Miika Alatupa ja muut taitavat tanssijat saivat mut unohtamaan, että olen teatterissa. Kirsi Asikaisen Edna-mummi oli rakastettava ja lämmin. Vaikka olikin dementoitunut ja olevinaan vähän hömelö niin silti skarpein friidu siinä taloudessa! Ednan soolo sai mut myös herkistymään, sillä se kertoo monen muunkin naisen tarinan.

Ja sit hei. Kyl te tiiätte. Toni "Iksa" Ikola jaa ai missä roolissa? Jaa ai naisen?! EIKÄ! Ja juupa! Monelle salolaiselle tuttu kasvo otti perheensä ja muutti Vaasaan tekemään työtä, jota rakastaa. Perjantaina 3.11 sain taas nähdä Toni Ikolan rokkaavan yhden naishahmon. Ja vielä Rautarouvana! Meryl Streepiä on aina vaikee seurata, mutta uskotteko kun sanon, että tämä tulkinta oli erityisen mieleinen. Toki Iksalla oli muitakin rooleja kuten Big Davey, hieno isä ja poliisi, jotka kaikki hän teki Ikolalle ominaisella tyylillä: tanssien ja laulaen.

Kaiken kaikkiaan: Kiitos Vaasan kaupunginteatteri. Nyt kun mulla on ollu hieman aikaa makustella kokemaani, saan jotain jo sanotuksikin. Perjantaina kolmas päivä en vielä osannut sanoa mitään.

Ja te muut tyypit! Suosittelen käymään Vaasassa. Se on tämänkin lisäksi ihan kiva kaupunki :D

-Katja




Katja-Suomi-Katja

*nugetti = nuori, teini
*nugettiryhmä = näytelmässä esiintyneet lapset ja nuoret

Kommentit

Suositut tekstit