Nyt palataan tämän blogin nuorille juurille, sillä
blogihan sai alkunsa 2017, kun Salon teatterissa nähtiin Jekyll & Hyde.
Blogin ensimmäinen ”oikea” postauskin on työryhmähaastatteluja: ”Takaa naamioiden”.
Lahdessa saa syksyllä ensi-iltansa Suomen neljäs Jekyll
& Hyde. Ennen Lahtea musikaali on tehty Turussa (2013), Jyväskylässä (2015)
ja Salossa (2017). Lahdessa Jekyllin ja Hyden roolissa nähdään Joel Mäkinen.
Haastattelun aikana taustalla soi ihanasti lavalta
kaikuva musikaalin musiikki.
-Nelli
Oletko nähnyt Jekyll & Hyden
aikaisempia versioita?
En oo nähnyt muita. Oon kattonu youtubesta jotain
pätkiä ja tästähän löytyy hieno, täydellinen soittolista spotifysta.
Miten lähdit tutustumaan musikaaliin?
Luonnollisesti käsikirjoituksen kautta ja tosi
nopeesti lähin kuuntelemaan sitä musaa. Tästä on maailmalla monia eri
versioita, mutta siitä spotifyn complete soundtrackista löytyy melkein kaikki
biisit. Musikaaleista löytyy aina tosi hyvin materiaaleja, mihin voi tutustua.
Onko sinulla tästä musikaalista
lempibiisiä?
Tässä tosi monta hyvää. Ne ikonisimmat on ”This is the
moment” meillä se on ”Tää on se hetki.” Se on Jekylille niin valoisa, sankarillinen
hetki. Semmonen Showstopper-numero. Ja ”Confrontation” luonnollisesti. Se on
näyttelijäntyöllisesti semmonen kunniahetki saada näytellä niitä samaan aikaan.
Tykkään myös Emman ja Jekyllin rakkausduetosta ”You know who I am”.
Miten lähestyit aluksi tätä roolia?
Lähdin äänellisesti siitä, miten mä erotan Jekyllin ja
Hyden. Minkälainen äänen kvaliteetti on Jekylillä ja Hydellä ja miten ne
varioi. Jekyll on aika kirkas, laulava, tenoraalinen ja siihen saa kuitenkin
erilaisia sävyjä. Se on lähellä mun kirkasta, valoisaa ääntä. Hyde on tummempi,
mutta se on sitten niissä ”Alivessa” ja tosi monissa korkeissa biiseissä se on
semmonen terävä, metallinen se soundi. Matalemmissa biiseissä ”Dangerous game”
ja Lucyn murhabiisissä se on viettelevä. Ei vedä vaan samalla soundilla, vaan
siinä on myös variaatiota.
Mietin fyysisesti, miten erottaa ne karaktäärit. Totta
kai tulee peruukki, sillä hiuksella pelaaminen ja puvustus. Miettii, miten Hyde
kävelee ja miten Jekyll. Sit miettii niitä asenteellisesti, minkälaisia
sisällöllisiä asioita niillä on. Mitä Hyde haluaa? Minkälainen se on, kun se on
vihainen tai eroottisesti kiihottunut? Sisällöllisiä sävyjä on paljon.
Kuinka raaka teidän versionne on?
Mä aattelin kuitenkin, että tää on musikaali, mutta ei
koko perheen musikaali. Ei ehkä semmosta ahdistavaa väkivaltaa, mutta kyllä tää
sillee jännittävä saa olla ja fyysinen. Semmonen kihelmöivä. Asiat saa näyttää
rajuilta. Ehkä meillä ei oo menty sellaseen pahimpaan raakuuteen, miten tän
vois tehdä. Siinä on haluttu säilyttää sellasta tyylikkyyttä.
Onko tämä ollut sinulle unelmarooli?
Kyllä mä tiesin, että tää on musikaalien
kuningasrooli. En tiedä, olisinko ollut tähän valmis jotenkin aiemmin, mutta
nyt olen. Tässä on kuitenkin haastetaso sen verran korkee, että täytyy olla
äärettömän uskottava näyttelijäntyöllisesti, mutta sitten myös äänellisesti
pitää olla tosi laadukas ja osaamista pitää olla paljon. Kyllä mä siis
sanoisin, että tää on unelmarooli.
Löytyykö muita unelmarooleja?
No on mulla kyllä musikaalejakin, mitä olis hieno
tehä. Just vaikkapa Phantom of opera tietysti. Ehkä Rocky horror shown se
pääjäbä ja sitten Les Miserables on tosi korkeella. Ehkä jopa se uus The Last
five years kiinnostais kyllä. Ja Hamiltonin Iso-Britannian kuningas! Suurimpana haavena on kuitenkin Sweeney Todd.
Entä menneet roolit. Mitkä ovat olleet
tärkeitä tai kivoja tehdä?
Tosi monet. Tykkäsin täällä tosi paljon tehdä sitä
Love me tenderiä. Tein sen jo Kajaanissa nimellä ”Liekeissä” harjoitteluna
teatterikorkean kautta. Tykkäsin mun roolista ja siitä Elviksen musasta. Se
tarina on jotenkin kauheen hauska, suvaitseva ja hyväntuulinen.
Hieno oli vetää kans Turussa Seitsemän veljeksen
Timoa. Se oli tosi makee produktio. Hair oli hieno saada tehä Jyväskylään.
Olet nyt tavallaan ”takaisin” Lahdessa.
Miltä se tuntuu?
Tää on mun vanha kotikaupunki, oon täältä kotosin.
Samalla nostalgista ja ihan lepposaa. Varmasti olis ärsyttäny tulla heti
takaisin, kun muutin täältä 2007. Nyt kun siitä on vieriny aikaa näkee, että
tää on mukava, keskikonen suomalaiskaupunki.
Tykkään tästä teatterista kauheesti. Täällä on hyvä
ilmapiiri. Tää on kuitenkin sen verran iso, että täällä pystyy tekemään isoja
juttuja hyvillä resursseilla. Mä oon käynyt täällä pikku pojasta asti, kun äiti
vei mua teatteriin. Sit mä oon -99-2000 12-13-vuotiaana olin Annie
-musikaalissa avustajana. Näyttelin Annien pikkuveljeä. Näin sitä
ammattilaisten meininkiä. Tää on se tutuin teatteri mulle.
Miltä tuntuu vetää nyt näin iso rooli
omassa kotikaupungissa?
Ehkä jengi mua jonkun verran täällä tietää, kun oon
keikkaillu Pimeys yhtyeeni kanssa ja näytelly täällä. Tää on kuitenkin sen
verran iso kaupunki, ettei kaikki tunne kaikkia, mutta on hieno saada olla siinä
(omassa) kaupungissa. Vähän niinku Peterillä Salossa.
Kiitos haastattelusta, Joel!
Jekyll & Hyde -musikaalin ensi-ilta Lahden Kaupunginteatterissa 5.9.
Spotifyn Jekyll & Hyde soittolista:
Kommentit
Lähetä kommentti