Totaalinen kuolema lavalla - Näytelmä joka menee pieleen

 Teksti: Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Shields
Suomentaja: Mikko Koivusalo

Ohjaus: Mika Eirtovaara
Lavastus: Peter Ahlqvist
Puvustus: Tiina Valkama
Valosuunnittelu: Mika Randell
Äänisuunnittelu: Jari Tengström
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Rooleissa Peter Ahlqvist, Teemu Aromaa, Iikka Forss, Stefan Karlsson (2018)/ Markus Ilkka Uolevi (2019), Miska Kaukonen, Ella Lahdenmäki, Severi Saarinen, Riitta Salminen

 Näyttelijän pahin painajainen kummittelee unissa yleensä juuri ennen ensi-ilta viikkoa, kuolema lavalla. Tilanne, jossa unohtaa täysin seuraavan repliikkinsä tai toimintonsa ja näytelmä jää junnaamaan paikalleen. Olen nähnyt pelosta myös improvisaatioillassa tehdyn leikin, jossa toinen näyttelijöistä tietää repliikit mutta toinen ei.

Näytelmä joka menee pieleen on kuin tämä suuri painajainen ja improvisaatioilta yhdistettynä. Näytelmä on täynnä kiusallisia hiljaisuuksia, huonoa näyttelemistä ja rekvisiittojen sekoittamista, mutta se on niin herkullista, että katsomo tikahtuu naurusta samalla, kun pyyhkii silmä kulmistaan ilon kyyneleitä.

Koko näytelmä alkaa, niin että sitä ei osaa edes odottaa ja sen loppuminenkin on suuri kysymysmerkki. Koko ajan kyseenalaistaa, sitä mihin voi luottaa ja mihin ei. Näytelmässä olevan näytelmän juoni on melkeinpä toissijainen, kun vaan seuraa näyttelijähahmojen toilailuja ja osaa joissain kohdin jopa ennustaa, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Vaikka seuraavan ongelman näkisikin jo horisontissa, niin se tapahtuma hetkellään saa esiin naurunpyrskähdyksen.

Näytelmä on täynnä toistoa, jotta tilanteen hauskuus saadaan vietyä äärimmilleen, kuten esimerkiksi viskin juonti. Joissain kohdissa toistoja on kuitenkin liikaa ja niistä voisi napata edes yhden pois.

Komedian ohjaajan valinta on ollut suorastaan nerokas, sillä kuka voisi ohjata koomisia tilanteita paremmin, kuin stand up -koomikko, Mika Eirtovaara. Hän ohjasi myös viime kesänä Emma teatterissa nähdyn Love me, tinder -komedian, mutta nyt en onneksi nähnyt lavalla hetkeäkään Eirtovaaran stand up lavaesiintyjän kopiota. Tosin huumorirooleistaan tunnetun Miska Kaukosen hovimestari oli hyvin samanlainen, kuin kesällä hänen näyttelemänsä Amor.

Näytelmän parhaimmat naurut saa aikaiseksi Peter Ahlqvistin näyttelijähahmo suurilla maneeri käsiliikkeillään, joiden toistelu vain lisää hysteerisyyttä. Iikka Forssin näyttelijä joutuu venymään aivan ääri rajoille ja saa yleisön haukkomaan henkeään ja nauramaan saman aikaisesti.

Turun Kaupunginteatterin Varissuo – musikaalia on suositeltu, nuorille ja niille, jotka eivät käy usein teatterissa. Mielestäni tätä näytelmää voisi suositella samalle kohderyhmälle, vaikka teatterikonkaritkin tästä varmasti nauttivat. Näytelmä on hersyvän hauskaa teatteria, joka epäonnistumisellaan osuu aivan nappiin.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri

 Haastattelin myös näytelmän kääntänyttä Mikko Koivusaloa Käännetty maailma -juttusarjaani