Nostalginen - Kolme iloista rosvoa

 Ohjaus: Samu Loijas

Käsikirjoitus: Thorbjørn Egner

Suomennos: Aila Meriluoto

Lavastus: Niina Suvitie

Pukusuunnittelu: Marjo Haapasalo

Nuket ja tarpeisto: Pia Kalenius

Koreografia: Eeva-Liisa Louhi

Musiikin sovitus: Valtteri Lipasti

Äänisuunnittelu: Mikko M. Koskinen

Maskeeraus ja kampaukset: Alisa Oksanen

Ohjaajan assistentti: Helka Tanskanen

Graafinen suunnittelu ja valokuvaus: Frans Rinne

Markkinointivastaava: Linda Valtonen

Tuotantovastaava: Eeva Roisko

Rooleissa: Markus Niemi, Thomas Dellinger, Joonatan Perälä, Anna Ranta, Joonas-Petteri Nieminen, Jarkko Kallionpää, Miia Wakonen, Jasmin Mehtälä, Olivia Dellinger, Aino Honkanen, Aaron Kalliola, Urho Kallionpää, Kauko Luttinen, Ilona Petäjä, Eedi Roisko, Enia Roisko 

En ole blogissa vielä varmaan koskaan suoranaisesti käsitellyt lastennäytelmää, vaikka Pieni Merenneito ja Vihervaaran Anna vähän genreä sivuavatkin. Se tuntuu hassulta, sillä rakastan lastenteatteria sekä tekijänä että katsojana.

Kesäperinteemme lapsuudessani olikin retki Vartiovuoren kesäteateatteriin. Nyt on siis jo korkea aika!

*liput saatu

-Nelli

Halusin ehdottomasti nähdä Kolme iloista rosvoa Vartiovuorella, sillä olen itse esittänyt Joonatania Vaskion kesäteatteri Puutaivaassa vuonna 2016. Tarkoituksenani oli siis tehdä nostalgiamatka Kardemumman kaupunkiin ja sen todellakin sain.

Vartiovuoren tuttuun tyyliin Kardemumma on täynnä värejä ja vinksahtaneita yksityiskohtia. Marjo Haapasalon puvustus ja Niina Suvitien lavastus tukivat toisiaan ja olivat herkkua silmille. Erityisesti silmää miellyttivät Vanha Topias (Jarkko Kallionpää) ja leipuri (Aino Honkanen) olemuksiaan myöten.

    Kardemumman kaupungin meno on verkkaista ja tuo esiin kaupungin värikkään asukaskunnan kokonaisuudessaan. Yleisöstä ehti jo kuulua pienten katsojien suusta: “Milloin ne rosvot tulevat”, vaikka tarkkasilmäisimmät katsojat saattoivat huomata rosvojen piilopaikan. Kun rosvot pääsivät estradille he saivat roimat naurut. Jokainen rosvo on omanlaisensa, mutta minä tietysti kiinnitin erityisesti huomiota Joonataniin (Joonatan Perälä). Ensimmäinen asia, minkä pistin merkille oli Joonatanin koomisesti kipsattu jalka ja kyynärsauvat. Näin saatiin kirjoitettua tarinaan tosielämän loukkaantuminen, korvaamatta näyttelijää. Syykin on erittäin uskottava (Leijona on syönyt kaikki toisen jalan varpaat). Perälän tekemänä Joonatanilla on pilkettä silmäkulmassa ja charmia kyynärsauvoissaan. Itse kahdeksan vuotta sitten tein Joonatanin enemmän lapsekkuuden ja hellyyttävyyden kautta, toki olin itse silloin vasta 17-vuotias. Ja olen sittemmin huomannut, että samoja elementtejä olen käyttänyt monissa muissakin esittämissäni hahmoissa. Vaskiolla hurmurin rooli oli Jesperin (Tuomas Nilsson). Thomas Dellingerin Jesper on porukan hauskuuttaja ja vähän kantelupukki. Kuten arvata saattaa joukon johtajan rooli jää Kasperille, (Markus Niemi) mutta hän on kuin mieslapsi muiden joukossa. Niemi tekee Kasperin hykerryttävällä teiniangstilla oikein maneerien kanssa. Kaiken kaikkiaan rosvot ovat vaaraton kolmikko, joka jakaa keskenään kaksi aivosolua, mutta kaikilla on sydän paikallaan.

    Olen huomannut, että eläinhahmot ovat lastennäytelmissä suurta huutoa, niin Kardemummassakin. Ilmiselvä yleisön suosikki on rosvojen Leijona (Jasmin Mehtälä). Mehtälän taidot sirkusesiintyjänä ja ilma-akrobaattina pitävät otteessaan, vaikka hahmolla ei ole yhtään repliikkiä. 

    Vaivaa on nähty myös muiden eläinhahmojen eteen. Pia Kaleniuksen tekemät nukke-eläimet: aasi, kameli ja Hippokrates-hevonen ovat erittäin vaikuttavia. Kyseenalaistin vain hevosen tarpeellisuutta, sillä se on lavalla vain pienen hetken.

    Huomasin vasta puolessa välissä näytöstä katsomon alareunassa istuvat viittomakielen tulkit. He olivat tulleet katsojaryhmän mukana näytökseen. En ole ennen nähnyt muistaakseni vastaavaa teatterissa. Mahtavaa, että Vartiovuorella pystyttiin tukemaan tätä. Se korosti entisestään faktaa, että teatteri kuuluu kaikille.

Neljä rosvoa