Mukaansatempaava - Anastasia

 

Teksti: Terrence McNally

Musiikki: Stephen Flaherty

Laulujen sanat: Lynn Aherns

Suomennos: Reita Lounatvuori ja Hanna Kaisla

Ohjaus: Samuel Harjanne

Kapellimestari: Marko Hilpo

Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava

Koreagrafi: Chris Whittaker

Valosuunnittelu: Raimo Salmi

Äänisuunnittelu: Ivan Bavard, Jan-Mikael Träskelin,

Videosuunnittelu: Toni Haaranen

Kampausten, maskien ja peruukkien suunnittelu: Janna Lindström

Ohjaajan assistentti, tanssikapteeni: Chris Bewsher

Rooleissa: Pia Piltz, Sinikka Sokka, Kaisa Hela, Petrus Kähkönen, Ville Majamaa, Joel Mäkinen, Elisa Piispanen, Elina Rintala, Annuska Hannula, Matti Hakulinen, Arttu Ratinen, Arttu Soilumo, Jon-Jon Geitel, Fanni Pennanen, Iina Suomalainen, Anette Lundell, Jenny Strandberg, Laura Ruusumaa, Samuli Pajanen, Riikka Riikonen, Davey van Pas, Chris Bewsher, Eleonoora Martikainen, Elina Haikka, Ville Mäkinen Konsta Reuter, Aada Dahlberg, Venla Dahlberg, Viola Käki, Venla Takamäki, Eelis Koponen, Pontus Mäenpää, Eino Salonen

 Historianörttinä ja Anastasia (1997) animaation rakastajana lähdin musikaaliin erittäin innostuneena. En tiennyt, että Broadway -versio eroaisi elokuvasta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se on täysin loogista.

-Nelli

Kunnon teatterisyksyn käynnistys! Viimeksi, kun olimme Tampereen Teatterissa katsomassa Notre damen kellonsoittajaa vilkuilimme lavalle pylvään takaa. Nyt istuimme katsomon 2.rivissä aivan keskellä, joka varmasti auttoi uppoutumaan tarinaan.

Ei sillä, että apua olisi tarvittu. Heti ensihetkistä asti tarina imee mukaansa. Jokainen pienikin osa luo silmien eteen 1900-luvun alun Venäjän ja Neuvostoliiton. Vaikka muistiini on painunut elokuvaversion suomenkielinen dubbaus, varsinkin musiikin osalta, ei nautinnolta ja kylmiltä väreiltä voitu välttyä. Karvat nousivat päälakea myöden pystyyn, kun Anastasia (Pia Piltz) lauloi vanhassa palatsissa ja aaveet liittyivät tanssiin. Lavalla heijastusten käyttö on nerokasta ja luo aitouden tuntua erityisesti aaveiden ja junamatkan kohdalla. Lavastukseltaan ja tunnelmaltaan suosikikseni nousi venäläinen kapakka Pariisissa.

Piltzin Anastasia on pirskahtelevan leikkisä ja Popov (Ville Majamaa) on kaivattu huumorikevennys. En tiedä, miksi mutta Petrus Kähkösestä heräsi mielikuva Maija Poppasen Perttuna vaatteita ja hahmon luonnetta myöten.

Suurin poikkeavuus elokuvaan on tarinan pahis Gleb (Joel Mäkinen). Animaation Rasputin on lavalle luotu todellisen maailman uhaksi. Glebin ja Anastasian dynamiikka toi etäisesti mieleen Frollon ja Esmeraldan. Mäkinen tekee mielestäni musikaalin parhaan roolin. Hänen näyttelijäntyössään on terävyyttä ja hänen lauluäänensä ja tulkintansa voimakkuus iskeytyy syvälle.

Kun joukko venäläisiä pakenee kotimaastaan ja  he laulavat herkät jäähyväiset juna-asemalla ajatukseni siirtyivät Ukrainaan. Tämäkin tarina todistaa sitä, miten historia omalla tavallaan toistaa itseään.

 

Kuva: Heikki Järvinen