Lavalla Jani Toivola, pukija
Ohjaus Emilia Hernesniemi
Käsikirjoitus Jani Toivola
Koreografia Jasmir Vesander
Äänisuunnittelu Satu Kankkonen
Valosuunnittelu Siri Haapanen
Puvustaja Claudia Cifu
Kuvat Pietari Purovaara
Varasin ystävieni kanssa hetken mielijohteesta liput Jani Toivolan Rakkaudesta esitykseen Turun Kaupunginteatterissa. Saman niminen kirja, johon esitys pohjautuu, on istunut hyllyssäni sen julkaisuvuodesta asti lukemattomana. Tiesin kuitenkin hieman mitä odottaa, sillä olen vuosia seurannut Jania Instagramissa, jossa hän jakaa rehellisesti arkeaan.
Hänellä on kyky tarkkailla maailmaa ja sanoittaa kokemuksiaan kauniin rehellisesti. Esitystä voisi kuvailla äänikirja 2.0. Jani kertomassa omaa tarinaansa tehostettuna videoprojisoinneilla ja vaatevaihdoilla. Jokainen vaatevalinta ei aivan avautunut minulle, mutta vaatevaihtojen hetkissä on jotain todella kaunista. Juuri se, mistä Jani puhuu; kahden miehen kosketuksesta. Tilanteessa ei lähtökohtaisesti ole mitään seksuaalista ja silti siinä on erittäin intiimi ja lämmin tunnelma. Vaikka pukija näennäisesti on pienessä roolissa, hän läsnäolollaan ja toiminnallaan tekee suuren vaikutuksen ja toimii ajoittain huumorinlähteenä. Yleisöstä nousi muutenkin ajoittain spontaaneita naurunpyrähdyksiä ja suosionosoituksia.
Esityksen jälkeen jäin odottamaan, että saisin nimikirjoituksen kirjaani. Enkä ollut ainoa. Moni kävi kiittämässä Jania ja kertoivat omia tarinoitaan kyyneleet valuen.
Omalla vuorollani minunkin kurkkuani kuristi itku ja kyyneleet nousivat silmiin. Esitys jätti minuun suuren vaikutuksen.
Kotona tartuin heti kirjaan. Lukukokemus täydensi teatterikokemuksen. Sieltä löytyi tarinoita, joihin esityksellä ei ollut aikaa. Olisin voinut merkitä koko kirjan voimakkaalla yliviivaustussilla, niin moni asia puhutteli minua omien kokemuksieni kautta.
Jani puhuu omasta kehostaan ja sen erilaisuudesta ihonvärinsä kautta. Samaistun sanoihin oman vammaisuuteni suhteen. Hän kuvailee sitä, miten ympärillä olevat ihmiset voivat tukea, mutta eivät täysin ymmärtää kokemusta tällaisesta erilaisuudesta, sillä he eivät kuulu tähän vähemmistöryhmään. Samalla hän kertoo siitä, miten ei tunne oloaan kotoisaksi samanlaistensa joukossa, sillä on kasvanut eri ympäristössä.
Oma lievä liikuntavammani erottaa minut vammattomista, mutta en kuitenkaan näe itseäni täysin apuvälineenkäyttäjissä. Usein heidän seurassaan tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun minulla ei ole apuvälineiden käytön tuomaa kokemusta.
Janin puheet homoudesta ja perhehaaveista iskivät sydämeen. Hän on unelmansa saavuttanut ja niin minäkin toivon tekeväni jokin päivä.
Isoin asia, mikä Janin sanoista kolahti oli se, miksi hän lähti eduskuntaan ja näyttelijäksi. Hän halusi tuoda esiin moninaisuutta ja laajentaa huoneita, joihin voimme tuntea kuuluvamme.
Laatikot joihin Janin kanssa kuulumme eivät ole samat, mutta ovat yhtälailla yhteiskunnan normien ulkopuolella.
Minun laatikkoni:
Cp-vammainen
lesbo
läski
Kommentit
Lähetä kommentti