Lumoava - Kaunotar ja hirviö

  Originally Produced by Disney Theatrical Group

Sävellys: Alan Menken

Sanoitus: Howard Ashman & Tim Rice

Käsikirjoitus: Linda Woolverton

Laulujen käännös: Hanna Kaila

Tekstin käännös: Reita Lounatvuori

Ohjaus: Samuel Harjanne

Kapellimestari: Marko Hilpo

2. kapellimestari: Tony Sikström

Koreografia: Jari Saarelainen

Lavastussuunnittelu: Peter Ahlqvist

Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava

Naamiointi: Emmi Puukka

Valosuunnittelu: Eero Auvinen

Videosuunnittelu: Toni Haaranen

Äänisuunnittelu: Lauri Malin

Illuusioiden suunnittelu: Joni Pakanen

Ohjaajan assistentti: Henri Sarajärvi

Tanssikapteeni: Soile Ojala

Vastaava tuottaja: Heidi Kollanus

Apulaistuottaja: Elise Richt

Orkesteri

Kapellimestari Marko Hilpo

Apulaiskapellimestari Tony Sikström

Huilu, piccolo, alttohuilu Emilia Karhi / Matilda Neva

Oboe, englannintorvi Antti Mustakallio / Arthur Marins / Liina Aarnos

Klarinetti, bassoklarinetti, huilu Marko Portin / Milo Linnovaara

Käyrätorvi Pasi Tiitinen / Olavi Kallasjoki / Merituuli Hirvonen

Trumpetti, flyygelitorvi, piccolotrumpetti Jukka Tiirikainen / Mikko Koponen

Viulu Lotta Laaksonen / Barbora Hilpo

Sello Hanna Kilpinen / Virpi Välimäki / Oona Rosenlund

Kontrabasso Pirkka Isotalo / Ari Kataja

Lyömäsoittimet Harri Lehtinen / Sami Tammilehto

Kosketinsoittimet 1 Maritta Manner / Emilia Granroth / Martin Segerstråle

Kosketinsoittimet 2 Tony Sikström / Rob Dominis

Rooleissa: Yasmine Yamajako, Matti Leino, Jonas Saari, Antti LJ Pääkkönen, Hiski Vihertörmä, Mika Honkanen, Antti Lang, Emilia Keskivinkka, Petra Karjalainen, Heidi Kiviharju, Lucas Aidoo, Iivari Luomala, August Emil Salmela, Eleonoora Martikainen, Heidi A. Kiviharju, Tanja Varha, Esme Kaislakari, Viola Kause, Rosa Lindblom, Marissa Lattu, Elli Pasonen, Julius Martikainen, Miko Helppi, Julius Suominen, Ville Saarenketo, Jyrki Mänttäri, Roope Myllyselkä, Oskari Jauhiainen, Antti Keinänen, Iina Suomalainen, Soile Ojala, Chris Bewsher, Henri Sarajärvi

Vuoden ensimmäinen perheen yhteinen teatterireissu tehtiin tänä vuonna Tampereelle Kaunottaren ja hirviön pariin. Tämä on yksi omista Disney-suosikeista, olenhan valtava lukutoukka. Töppö sattuu olemaan myös yksi mun unelmarooleista.

-Nelli

Tarina on varmasti kaikille tuttu: Pikkukylän Belle haluaa elämältään seikkailua, jollaisista on lukenut vain kirjoista, ja päätyy hirviön linnaan vangiksi. 

Alkuperäinen elokuva ilmestyi vuonna 1991 ja musikaaliversio aloitti Broadwaylla 1994. Suomessa on viime vuosina nähty monia Disney-musikaaleja - Tampereella viimeksi Notre damen kellonsoittaja. Monien ohjauksesta Kaunottaren ja hirviön tavoin on vastannut vannoutunut Disney-fani Samuel Harjanne.

Vaikka Disney tuotantoihin saa koskea suhteellisen vähän, Harjanne on siinä onnistunut. Varsin iloinen yllätys on esimerkiksi tarinan pahiksen Gastonin (Jonas Saari) ihailijajoukon mieslisäys ja viittaus siihen, että suhde ei ole kenenkään kanssa jäänyt vain ihailun tasolle.

(Arvasin muuten jo varhaisessa vaiheessa, että Saari esittää Gastonin roolin - Antoihan hän äänessä tälle jo vuoden 2017 live-actionin suomidubbauksessa).

Lumotussa tarinassa isossa osassa ovat linnan palvelijat ja puvustus. Pirjo Liiri-Majavan puvustus ja Emmi Puukan naamioinnin suunnittelu ovat juuri sellaisia, joita tällaiselta tarinalta toivoo. Olisin kuitenkin halunnut vielä hirviön (Matti Leino) asuun jotain hänen kokoaan kasvattavaa, esimerkiksi korkeita kenkiä, sillä nyt hirviö jää hieman muiden varjoon. Teatterilavalla on tietysti omat rajoitteensa ja kevyempi toteutus mahdollistaa Leinon laajan liikkumisen, eikä hän joudu niin tukalaan tilanteeseen teatterivalojen paahteessa.

Leinon suoritus hirviönä muun ilmaisun osalta hipoo kuitenkin lähes täydellistä Disney-prinssiä. Varsinkin hänen äänensä on vaikuttava. Onkin ilo, että musikaaliversioon on lisätty elokuvaa enemmän kappaleita, joista hirviökin saa muutaman soolon. Erityisen iloinen olin “Ihminen taas” (Human again) kappaleesta, joka on yksi suosikeistani ja näin ennakkoon jo sieluni silmin, miten se soveltuu teatterilavalle. (Kappale leikattiin alkuperäisestä elokuvasta, mutta se lisättiin vuoden 2002 uudelleen julkaisuun).

Suurimmilta osin kappaleisiin on tehty uudet suomennokset, varmasti tekijänoikeuksien takia, mutta tarinan pääkappale “Tyttö sekä hän” (Beauty and the beast) ja “Vieraamme”(Be our guest) ovat säilyneet alkuperäisinä suomennoksina. Mietin, miksi näin?

Lumière (Antti LJ Pääkkönen) ja Könni (Hiski Vihertörmä) toimivat tarinan vitsiniekkoina, mutta koin nykyaikaiset viittaukset (kuten Matti ja Teppo) täysin tarpeettomina. Pahin pelkoni kävi myös toteen ja mukaan on saatu “Liekinheitin” -vitsi. Minä ja sisarukseni pyörittelimme vitseille silmiämme, mutta äiti tosissaan nauroi niille - Emme siis selkeästi olleet oikeaa kohderyhmää. Vitsi, jota kuitenkin arvostin oli varmasti tilannekohtainen, mahdollisesti jopa Pääkkösen improvisaatiota: Olimme katsomassa näytöstä lauantaina kellojen kääntöä edeltävänä päivänä ja Lumière lohkaisee (viitaten Könniin) “Anteeksi, ystäväni on vähän hermona ensi yönä tapahtuvasta kellojen kääntö operaatiosta.”

Peter Ahlqvistin lavastussuunnittelu, Eero Auvisen valosuunnittelu, Tino Haarasen videosuunnittelu, Lauri Malin äänisuunnittelu ja Joni Pakasen illuusioiden suunnittelu saivat lavan tapahtumat tuntumaan ajoittain elokuvalta. Varsinkin viimeinen taistelukohtaus ja hirviön muutos olivat vaikuttavia! (Jossain kohdissa minä ja sisarukseni jouduimme tosin peittämään silmämme kirkkailta välkkyvaloilta migreenin ja epilepsiataustan takia.)

Gaston on pitkään ollut lempi Disney-pahikseni ja nyt hän nousi myös äidin suosikiksi. Kirkkaimmaksi itselleni nousi kuitenkin oikeutetusti Belle (Yasmine Yamajako), jota voi mielestäni kutsua jo viralliseksi Dsiney-prinsessaksi: hän on näytellyt Arielia (kahdesti: lavalla ja live-actionin dubbauksessa 2023) sekä antanut äänensä Vaianalle vuonna 2016. Hän on siis tehnyt prinsessa hattutempun! 

Yamajakon ilmaisu on eloisaa ja ääni mitä upein. Yhden soolon aikana, minulle tuli jo selkeät mielikuvat Wicked-musikaalista, jossa hän laulaa Elphaban roolissa Defying gravityn. (Musikaali Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 2026.)

Ohjaajan sanassaan Harjanne vertaa hirviön tarinaa HIV/AIDS-kriisiin, sillä sanoittaja Howard Ashman kuoli aidsiin vuonna 1991. Harjanne vertaa hirviömäisyyttä ja tämän pelottavuutta aidsiin. Hän toteaa, että todellisuudessa hirviö tarvitsee vain rakkautta ja myötätuntoa. Ymmärrän miksi Harjanne korostaa tätä näkökulmaa, mutta en itse täysin allekirjoita sitä.

Ennemmin näen tämän Tampereen version itse tarinana rasismista, sillä kylän outolintuna ja kummajaisena nähdään Belle (näkyvästi kaupungin ainoa ruskeaihoinen). Hirviökin on ihmismuodossaan ruskeaihoinen ja pakotettu eristäytymään ja elämään ilman rakkautta. Toisistaan he löytävät jotain, mitä eivät ole ennen saaneet kokea.

Tämän linssin kautta Gastonin kostoretki näyttäytyy entistä hurjemmalta.

Tulkinta on toki aina katsojasta kiinni, sillä meidänkin katsojajoukosta löytyi monia eri näkökulmia. Kokemus kokonaisuudessaan herätti meissä ihastusta ja ajatuksia.

Seuraavaksi täytyy varata liput Wicked-musikaaliin, Samppalinnan kesäteatterin Notre damen kellonsoittajaan ja Salon Teatterin Egyptin prinssiin. 

Kaunotar ja hirviö -musikaali 16.5. asti Tampereen Työväen Teatterissa

Kuva: Kari Sunnari