Ensimmäinen - Egyptin prinssi

 Ohjaus ja suomennos: Peter Nyberg

Musiikin johto: Roope Pelo

Koreografia: Venla Viisanen

Lavastuksen suunnittelu: Timo A. Aalto

Pukusuunnittelu: Marjo Haapasalo

Äänisuunnittelu: Jouni Lehtonen

Naamioinnin ja kampausten suunnittelu: Alisa Oksanen

Tuotanto ja viestintä: Susanna Karhu

Ohjaajan assistentti: Kris Mäki

Tanssikapteeni: Aisla Haapamaa

Esitysteknikot: Matias Kuisma, Hele Suvanne

Laulujen taustanauhat: Music Theatre International / MTI Player

Lavastuksen valmistus: Jerry Alajoki, Timo A. Aalto, Jose Leino, Sofie Aalto, Juliet Aalto, Tanja Aalto

Pukujen valmistus: Marjo Haapasalo, Maria Sulonen, Vilma Vaara

Pukuhuolto: Vilma Vaara

Naamioinnin ja kampausten huollot: Mia Czakan

Tarpeisto ja naamioiden valmistus: Peter Nyberg, Kris Mäki

Tarpeiston huolto: Kris Mäki

Heprean kielen ääntämisopetus: Manna Kabanova

Kauhuliikekielen koordinaattori: Helmi Oja

Valokuvat: Peter Linden, Frans Rinne

Graafikot: Emma Brandt, Pasi Vainonen

Traileri: Tommi Lindgren

Markkinointi: Johanna Kuusenoja, Anni Mäenpää ja näyttelijöistä koottu someryhmä

Myynti: Pia Nummila-Väkiparta, Teatterin vapaaehtoiset

Kesätyöntekijät: Vilja Leppäsilta, Maija Härkönen, Ida-Sofia Inkinen, Isla Malvgren, Mico Holmström

Käsiohjelman toimitus: Susanna Karhu, Johanna Kuusenoja, Peter Nyberg 

Rooleissa: Jerry Sarlin, Maunu Toivari, Maria Ahmed, TaRU Siljander, Esa Lehtinen, Miia Vaajanen, Kari Rantanen, Pasi Nkula, Manna Kabanova, Riku Ekman, Vilma Itäsalmi, Pinja Aalto, Nina Candelin, Laura Flemming, Aisla Haapamaa, Heimo Heikkonen, Mandi Hyttinen, Hannu Lukkarinen, Janne Lumme, Anni Mäenpää, Pyry Pajunen, Selina Pietilä, Tiitus Pietilä, Senja Poikonen, Teppo Rantanen, Emiel Riiko, Nea Sarlin, Kalle Tuomela, Ava Forsman, Eedla Höglund, Aatos Höglund, Klaara Höglund, Tuukka Sonkki, Emmi Karhulahti

Kun kuulin, että Salon Teatteri tekee Vuohensaaren kesäteatterin 60-vuotisjuhlaa varten Egyptin prinssin, olin epäileväinen. Miltä näyttää Egypti salolaisittain. Olen itse sitä ikäluokkaa, joka on kasvanut Dreamworksin elokuvan parissa ja ollut siitä vaikuttunut. Odotukseni musikaalin suhteen olivat korkealla ja tästä tulikin kesän ensimmäinen teatterikäynti. 

- Nelli

Tarina on monelle varmasti Raamatusta tuttu: Mooses päätyy jokea pitkin Egyptin faraon perheeseen ja aikuisena vapauttaa heprealaiset orjuudesta. 

Lavalle rakentuu melkein kolmetuntisen musikaalin aikana uskottava Egypti ja Vuohensaaren hiekan voi kuvitella aavikoksi. Valtava näyttelijäkaarti nostatti minulle kylmät väreet jo ensimmäisen kappaleen aikana, joka ohjaaja Peter Nybergin suomennoksessa on kääntynyt muotoon “Johdata” (Deliver us). Majesteettiset kappaleet kuljettavat tarinaa eteenpäin ja tarinan pääkaksikko Mooses (Jerry Sarlin) ja Ramses (Maunu Toivari) luovat tunteikkaan ja tasapainoisen kaksikon, joka onkin tarinan ihmissuhteista voimakkain. Muuten Mooseksen matkaa määrittää neljä naista: Äidit, sisko ja vaimo. Varsinkin Mirjami-siskon roolin tekevä Taru Siljander jää mieleen voimakkaan ilmaisunsa ja upean laulutaitonsa ansiosta. Myös ensemblen näyttelijät tekivät mieleenpainuvia roolisuorituksia, heistä mainittakoon Nea Sarlin ja Anni Mäenpää.  

Mooseksena Sarlin rakentaa ehjän hahmon, jonka sisäinen kamppailu kahden perheen ja suuren tehtävän välillä on riipaisevaa katsottavaa. Toivarin Ramses on vahva suoritus, jossa kaikki näyttelijäntaidot on otettu käyttöön. Myös Ramseksen puoliso Nefertari (Manna Kobanova) kasvaa tarinansa aikana. 

Vaikka elokuva on minulle tuttu, en ollut ennakkoon nähnyt musikaalia enkä tiennyt muutoksista joita tarina on käynyt läpi. Ehdottomasti niistä paras on vain yhden ylipapin rooli, jonka Vuohensaaressa tekee Pasi Nikula. Hän osaa pahiksen roolin, mutta hahmossa on myös osalti tarinan huumorielementti. Nikula ottaa lavan haltuun aina sille astuessaan. 

Timo A. Aallon lavastus soveltuu hyvin Vuohensaareen ja ensemblen rooli orjina ja “lavasteina” tulee hyvin esiin. Nyberg on venynyt suomentamisen ja ohjaamisen lisäksi tarpeiston ja naamioiden valmistukseen, eikä miehen intohimolle projektia kohtaan voi kuin nostaa hattua. Ajoittain itselleni tuli muistivälähdyksiä Nybergin viimekertaisesta ohjauksesta Vuohensaaressa, joka oli Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Lieneekö syynä kokemus vai parempi käsikirjoitus, mutta Egyptin prinssi pitää paremmin otteessaan. 

Ainoa, mitä olisin tarinalta kaivannut lisää, on Jumalan läsnäolo. Vaikka kyse on raamatullisesta tarinasta uskonto ja Jumala jäävät hyvin pieneen osaan. Toki tässä näkyy nyt vahva patriarkaatti ja länsimainen uskonkäsitys, mutta minusta, Nybergin oma ääni tai Jetron roolin tekevän Esa Lehtisen ääni olisivat olleet tarpeeksi mahtipontisia ja ylimaallisia toimiakseen hetkellisesti Jumalana. 

Tästä on hyvä aloittaa teatterikesä ja todella toivon, että Egyptin prinssi jää Suomen teatterien musikaalikirjastoon, ja se nähtäisiin joskus ehkä jopa ammattiteatterin lavalla. Sillä on siihen nimittäin kaikki potentiaali.

Esitykset 15.8. asti

Kuva: Frans Rinne