Ukin Housut pois!



Ohjaus Pauliina Salonius 
Suomennos Mikko Koivusalo
Kapellimestari Petri Hatakka.

Koskettimet: Petri Hatakka/Markus Takala

kitara: Pete Pethman, basso: Santtu Systä, saxofoni Markku Luntamo

rummut: Kimmo Jokila / Antti Taxell
Rooleissa: Aulin Petri, Bäcklund Henrika, Kainulainen Marketta, Kari Hanna, Mäntylä Susanna, Nummela Raimo, Raitio Pirkka, Rinne Laura, Sjöblom Mika, Sjöblom Teemu, Sillgren Johanna, Soini Sauli, Suokas Johanna, Turunen Jari, Vesterinen Ville-Markus.
Valosuunnittelu Timo A. Aalto

Esityskausi 17.11.17-24.3.18

Olemme saapuneet Uutenkaupunkiin teatteriretkelle. Maittavan Heseaterian jälkeen suuntaamme Uudenkaupungin teatteriin. Katsomossa esityksen alkua odottellessani päässäni soi "Miesstrippari". Olemme siis tulleet katsomaan Pauliina Saloniuksen ohjaamaa Housut pois! -musikaalia.
 Saloniuksen ohjaamana Housut pois esitettiin Salon teatterissa vuonna 2009, mutta minä en nähnyt kyseistä versiota. En ole nähnyt myöskään vuoden 1997 Full Monty elokuvaa, joten minulla ei ollut vertailukohtaa, eikä oikein käsitystä siitä, mitä olisi luvassa. Musikaalin nimi lupaa alastomia miesvartaloita, joten odotin jotain Turun kaupunginteatterin Tom of Finlandin kaltaista spektaakkelia.
 Tarina on toimiva, mutta lattea vaikka housut lähtevätkin lopussa pois odotusten mukaisesti. Kysyin itseltäni monta kertaa katsomisen aikana: "Tämäkö on se huippukohta? Vai tämä?" Missään kohtaa ei päästä kunnolla vauhtiin ja myös hauskannäköinen strippaamisen harjoitteluvaihe jää valitettavan lyhyeksi. Jossain kohtaa saatoin jopa kiinnittää enemmän huomiota näyttelijän polviteippauksiin, kuin itse kohtaukseen. Miehet laulavatkin suurimmaksi osaksi sieltä, missä on eniten tilaa...
 Härkä (Jari Turunen) on sympaattinen hahmo ja häntä ja Jerryä (Petri Aulin) on ihan kiva katsella.
 Musikaalissa strippaamisen kautta käännetään sukupuoliroolit päälaelleen: naiset puhuvatkin miesvartaloista, kuin lihakimpaleista ja jättävät huonommat puoliskonsa kotiin tiskaamaan, kun he lähtevät rilluttelemaan. Naiset tuovat tähän musikaaliin voimaa ja energiaa heti ensimmäisestä biisistään lähtien.
 Lavastus oli toimiva ja loi minulle kotoisan olon,  sillä se muistutti hiukan Salon teatterin Jekyllin & Hyden lavastusta kierreportaillaan ja liikutettavilla peileillään.

                                             Kuva: mikanurmiphotography

-Nelli


Seuraava blogipostaus ilmestyy 5.1.

Kommentit

Suositut tekstit