Moikka tyypit!
Me tehtiin eilen kaveriporukalla jotain sellasta, mikä ei oo ennen edes käynyt mielessä; käytiin siis katsomassa Turun Kaupunginteatterissa kahta eri näytelmää saman päivän aikana. Idea synty, kun me istuttiin pari viikkoa takaperin kahvilla ja puhuttiin siitä, että nyt pitäs jo mennä katsomaan ne näytelmät, jotka halutaan nähdä. Vedettiin oikein kalenterit esiin ja selattiin Turun Kaupunginteatterin sivuilta, mitä esityksiä sinä päivänä menis, jona meillä kaikilla olis aikaa. Silmään osui yllättäen molemmat, joita oltiin harkittu: Varissuo -musikaali ja Ihmiset, paikat ja esineet -näytelmä. Molemmista oli sekä klo 14 että 19 näytökset, joten sovittiin että mennäänpä kerralla molempiin. Sitten pätettiin vielä lähteä myös samana aamupäivänä järjestettävään Teosavaukseen Varissuosta, jossa puhumassa olivat käsikirjoittaja Satu Rasila ja ohjaaja Mikko Kouki. Päivä oli henkisesti ja fyysisesti aika raskas, mutta todella palkitseva. Kaveriporukasta vielä kaksi päättivät repäistä ja kävivät perjantaina aloittamassa teatteriviikonlopun "kevyesti" Salon teatterin Macbethilla, jonka minä näin jo ensi-illassa.
Teosavaus oli kyllä huippu viime hetken päätös! Sillä tavalla pystyi myöhemmin katsomaan näytelmää hieman eri tavalla, kun tiesi työryhmäläisten mietteitä prosessista. Me jopa mietittiin, että oltiinko valittu väärinpäin, kun päätimme ensin mennä katsomaan Pienelle näytämölle Ihmiset, paikat ja esineet ja vasta illalla Varissuota. Päätös ei todellakaan ollut väärä, sillä ensimmäinen näytelmä oli sen verran sisintä raastava, että ilta oli mukava lopettaa kevyemmin.
kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri
Teksti: Duncan Macmillan
Ohjaus: Johanna Freundlich
Lavastus ja pukusuunnittelu: Mark Väisänen
Valosuunnittelu: Jari Sipilä
Äänisuunnittelu: Jari Tengström
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Rooleissa Eila Halonen, Stefan Karlsson, Ulla Koivuranta, Pihla Maalismaa, Tom Petäjä, Petri Rajala, Kimmo Rasila, Jonas Saari, Alisa Salonen, Kirsi Tarvainen, Jerry Wahlforss
Ihmiset, paikat ja esineet kertoo nuoresta näyttelijättärestä Emmasta (Pihla Maalismaa), joka joutuu huumeiden takia vieroitushoitoon. Emma näkee omia perheenjäseniään vieroitusklinikan potilaissa ja henkilökunassa.
Tämä näytelmä kiinnitti huomioni, jo viime keväänä, mutta en silti oikein tiennyt, mitä siltä pitäisi odottaa. Voin kertoa, että yllätyin hyvin positiivisesti, koska nautin näytelmistä, jotka sukeltavat syvälle ihmisten ongelmiin.
Näytelmä oli alusta asti koukuttava ja piti otteessaan koko ajan. Huumehöryistä Emmaa oli lumoavaa katsoa ja hänen ajatuksiaan maailmasta kiehtovaa kuunnella. Tämä näytelmä herätti minussa oman kuoleman pelkoni ja käsityksen siitä, miten kaikki on väliaikaista. Tämä näytelmä näytti myös, miten lapsuuden koti ja sen ihmiset eivät ole aina ne turvallisimmat, vaan ovatkin sen sijaan paikkoja ja ihmisiä.
Emma oli monikerroksinen, eikä aina tiennyt itsekään, kuka hän oikein on. Monikerroksisuus teki näytelmästä paikoittain vaikean seurata.
Klinikan potilaat toimivat, kuin elävät lavasteet Emman tarinaa tukien. Huomion kiinnitti kuitenkin lääkäriä ja terapeuttia näyttelevä Kirsi Tarvainen. Hänen hahmonsa olivat vahvoja ja Emma näkikin lääkärissään oman äitinsä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Me tehtiin eilen kaveriporukalla jotain sellasta, mikä ei oo ennen edes käynyt mielessä; käytiin siis katsomassa Turun Kaupunginteatterissa kahta eri näytelmää saman päivän aikana. Idea synty, kun me istuttiin pari viikkoa takaperin kahvilla ja puhuttiin siitä, että nyt pitäs jo mennä katsomaan ne näytelmät, jotka halutaan nähdä. Vedettiin oikein kalenterit esiin ja selattiin Turun Kaupunginteatterin sivuilta, mitä esityksiä sinä päivänä menis, jona meillä kaikilla olis aikaa. Silmään osui yllättäen molemmat, joita oltiin harkittu: Varissuo -musikaali ja Ihmiset, paikat ja esineet -näytelmä. Molemmista oli sekä klo 14 että 19 näytökset, joten sovittiin että mennäänpä kerralla molempiin. Sitten pätettiin vielä lähteä myös samana aamupäivänä järjestettävään Teosavaukseen Varissuosta, jossa puhumassa olivat käsikirjoittaja Satu Rasila ja ohjaaja Mikko Kouki. Päivä oli henkisesti ja fyysisesti aika raskas, mutta todella palkitseva. Kaveriporukasta vielä kaksi päättivät repäistä ja kävivät perjantaina aloittamassa teatteriviikonlopun "kevyesti" Salon teatterin Macbethilla, jonka minä näin jo ensi-illassa.
Teosavaus oli kyllä huippu viime hetken päätös! Sillä tavalla pystyi myöhemmin katsomaan näytelmää hieman eri tavalla, kun tiesi työryhmäläisten mietteitä prosessista. Me jopa mietittiin, että oltiinko valittu väärinpäin, kun päätimme ensin mennä katsomaan Pienelle näytämölle Ihmiset, paikat ja esineet ja vasta illalla Varissuota. Päätös ei todellakaan ollut väärä, sillä ensimmäinen näytelmä oli sen verran sisintä raastava, että ilta oli mukava lopettaa kevyemmin.
kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri
Teksti: Duncan Macmillan
Ohjaus: Johanna Freundlich
Lavastus ja pukusuunnittelu: Mark Väisänen
Valosuunnittelu: Jari Sipilä
Äänisuunnittelu: Jari Tengström
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Rooleissa Eila Halonen, Stefan Karlsson, Ulla Koivuranta, Pihla Maalismaa, Tom Petäjä, Petri Rajala, Kimmo Rasila, Jonas Saari, Alisa Salonen, Kirsi Tarvainen, Jerry Wahlforss
Ihmiset, paikat ja esineet kertoo nuoresta näyttelijättärestä Emmasta (Pihla Maalismaa), joka joutuu huumeiden takia vieroitushoitoon. Emma näkee omia perheenjäseniään vieroitusklinikan potilaissa ja henkilökunassa.
Tämä näytelmä kiinnitti huomioni, jo viime keväänä, mutta en silti oikein tiennyt, mitä siltä pitäisi odottaa. Voin kertoa, että yllätyin hyvin positiivisesti, koska nautin näytelmistä, jotka sukeltavat syvälle ihmisten ongelmiin.
Näytelmä oli alusta asti koukuttava ja piti otteessaan koko ajan. Huumehöryistä Emmaa oli lumoavaa katsoa ja hänen ajatuksiaan maailmasta kiehtovaa kuunnella. Tämä näytelmä herätti minussa oman kuoleman pelkoni ja käsityksen siitä, miten kaikki on väliaikaista. Tämä näytelmä näytti myös, miten lapsuuden koti ja sen ihmiset eivät ole aina ne turvallisimmat, vaan ovatkin sen sijaan paikkoja ja ihmisiä.
Emma oli monikerroksinen, eikä aina tiennyt itsekään, kuka hän oikein on. Monikerroksisuus teki näytelmästä paikoittain vaikean seurata.
Klinikan potilaat toimivat, kuin elävät lavasteet Emman tarinaa tukien. Huomion kiinnitti kuitenkin lääkäriä ja terapeuttia näyttelevä Kirsi Tarvainen. Hänen hahmonsa olivat vahvoja ja Emma näkikin lääkärissään oman äitinsä.
Teksti: Paleface, Satu Rasila
Sävellys: Tuomo Prättälä, Jori Sjöroos, Jussi Vahvaselkä
Biittien lisätuotanto: Jaakko Elsilä, Tommi Suoknuuti
Kapellimestari: Markus Länne
Ohjaus: Mikko Kouki
Koreografi: Reija Wäre
Lavastus: Jani Uljas
Puvustus: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
Projisointien suunnittelu: Mika Hiltunen
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm
Rooleissa
Mikael Haavisto, Haza Hajipoori, Minna Hämäläinen, Leo Ikhilor, Veera Kaasalainen, Selma Kauppinen, Aarni Kivinen, Toivo Kouki / Eemeli Heiniö, Mika Kujala, Matti Leino, Petja Lähde, Saku Mäkelä, Lisa Nikula, Chike Ohanwe, Saara-Elina Partanen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen, Severi Saarinen, Riitta Salminen
Muusikot
Ari Kataja, Juha Keskinen, Taneli Korpinen, Markus Länne, Teemu Mastovaara, Jaakko Mattelmäki, Oliver Müller, Katariina Sallinen, Jussi Vahvaselkä / Ville Vihko
Varissuo päättää Turku-trilogian, jonka aikasemmat osat ovat Kakola ja Seili. Musikaali seuraa neljän eri perheen elämää Varissuo lähiössä.
Tämän musikaalin kohdalla sain aika lailla, mitä odotinkin. Lavalla näkee hienoja joukkokohtauksia ja tanssinumeroita, sekä kuulee loistavia biisejä. Musikaalia voisi suositella nuorille, jotka eivät usein käy teatterissa, sillä tätä jaksaa kyllä katsoa.
Musikaali oli minusta ennalta-arvattava ja biisejä oli paljon, jopa hieman liikaa. Teosavauksessa kerrottiin, että musikaalissa on kaiken kaikkiaan 20 biisiä, joka on melkein kaksi kokonaista albumia. Aikaa puhumiselle ei siis selvästi jäänyt. Satu Rasila mainitsi myös, että laulun keino ja voima otetaan käyttöön silloin, kun pelkät sanat eivät riitä. Lauluja musikaalissa on kuitenkin niin paljon, että niiden emotianaalinen vaikutus ja toiminta tehokeinona laskevat huomattavasti.
Tarinat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja näyttelijöiden energia ja taito tuplaesitys päivänäkin jaksoi pitää mielenkiinnon yllä.
Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava enkä näkisi mahdottomuutena, että tekisimme näin joskus uudestaankin. Ei kuitenkaan ihan vähään aikaan.
-Nelli
Sävellys: Tuomo Prättälä, Jori Sjöroos, Jussi Vahvaselkä
Biittien lisätuotanto: Jaakko Elsilä, Tommi Suoknuuti
Kapellimestari: Markus Länne
Ohjaus: Mikko Kouki
Koreografi: Reija Wäre
Lavastus: Jani Uljas
Puvustus: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
Projisointien suunnittelu: Mika Hiltunen
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm
Rooleissa
Mikael Haavisto, Haza Hajipoori, Minna Hämäläinen, Leo Ikhilor, Veera Kaasalainen, Selma Kauppinen, Aarni Kivinen, Toivo Kouki / Eemeli Heiniö, Mika Kujala, Matti Leino, Petja Lähde, Saku Mäkelä, Lisa Nikula, Chike Ohanwe, Saara-Elina Partanen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen, Severi Saarinen, Riitta Salminen
Muusikot
Ari Kataja, Juha Keskinen, Taneli Korpinen, Markus Länne, Teemu Mastovaara, Jaakko Mattelmäki, Oliver Müller, Katariina Sallinen, Jussi Vahvaselkä / Ville Vihko
Varissuo päättää Turku-trilogian, jonka aikasemmat osat ovat Kakola ja Seili. Musikaali seuraa neljän eri perheen elämää Varissuo lähiössä.
Tämän musikaalin kohdalla sain aika lailla, mitä odotinkin. Lavalla näkee hienoja joukkokohtauksia ja tanssinumeroita, sekä kuulee loistavia biisejä. Musikaalia voisi suositella nuorille, jotka eivät usein käy teatterissa, sillä tätä jaksaa kyllä katsoa.
Musikaali oli minusta ennalta-arvattava ja biisejä oli paljon, jopa hieman liikaa. Teosavauksessa kerrottiin, että musikaalissa on kaiken kaikkiaan 20 biisiä, joka on melkein kaksi kokonaista albumia. Aikaa puhumiselle ei siis selvästi jäänyt. Satu Rasila mainitsi myös, että laulun keino ja voima otetaan käyttöön silloin, kun pelkät sanat eivät riitä. Lauluja musikaalissa on kuitenkin niin paljon, että niiden emotianaalinen vaikutus ja toiminta tehokeinona laskevat huomattavasti.
Tarinat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja näyttelijöiden energia ja taito tuplaesitys päivänäkin jaksoi pitää mielenkiinnon yllä.
Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava enkä näkisi mahdottomuutena, että tekisimme näin joskus uudestaankin. Ei kuitenkaan ihan vähään aikaan.
-Nelli
Kommentit
Lähetä kommentti