Teatterin kahvihuoneessa - Hannes Suominen

Moikka tyypit!

Joskus yläasteella, kun opinto-ohjaaja käski haastatella sen ammatin edustajaa, johon itsekin tulevaisuudessa haluaisi mulle iski heti ajatus, että voisinpa haastatella salolaista näyttelijää Hannes Suomista. Silloin en tavannut häntä kuitenkaan kasvokkain. Nyt noin viisi vuotta myöhemmin (vaikka minusta ei ole tulossa ammattinäyttelijää) pääsin taas haastattelemaan Hannesta ja hän sanoi jopa muistavansa minut!

-Nelli

Jos pitäis valita yks sana, millä kuvailisit itseäs näyttelijänä, niin mikä se olis? (hätätapauksessa saat käyttää kolme)

Mä sanon, et mä oon aika hyvä kuuntelemaan.

Miten sun innostuminen teatteriin ja näyttelemiseen on lähtenyt?

Se on tullu kotoa. Tosi paljon on tullut lapsena käytyä niinku perheen kanssa teatterissa. Kauheesti viihyin teatterissa. Se kaikki, että mentiin johonkin teatteriin ja väliajat ja kaikki, et se maailma tuli kivaks ja tutuksi. Sitte veli lähti harrastamaan näyttelemistä ja sitä kautta myös minä.

Millasta on, kun koko perhe on teatterialalla. Millasta on näytellä esimerkiks oman veljensä kanssa?

Meillä se kyllä toimii tosi hyvin. Joonaksen kanssa meidän rytmi on tosi sama ja se huumori sen semmonen laatu tai se mitä me käsitetään huumoriks on tosi samanlaista, et se on tosi helppoo.

 Sähän oot valmistunut TEAKista 2004, johon sä pääsit heti ekalla sisään. Millanen kokemus se oli, kun hyvin harva siihen pystyy?

Mähän olin tosi nuori sillon. Se oli niinku tavallaan et kaikki oli tosi uutta. Mä en ihan ehkä ymmärtänyt, että mitä se on ja mitä se tulee olee. Vasta tavallaan, kun mä menin sinne kouluun mä ymmärsin, että: ”Okei tästä voi tulla ammatti mulle”.

Oliks sulla jo nuorena sellanen, että mä haluun olla isona näyttelijä?

Ei, ei mul ollu koskaan semmosta. Mä oon vähän niinku ajautunu tähän ammattiin, ku jollakin tavalla mä en koskaan pyrkiny näyttelijäks.

Mikä sä olisit nyt, jos sä et olis näyttelijä?

Mulla ei koskaan ollu muistaakseni semmosta, että mä oisin lapsena halunnu olla joku tietty. Nyt jos mä aattelisin mä voisin olla jonkinnäköne autokuski tai joku niinku ministerin autokuski tai joku tän tyyppinen.

Sä oot myös ohjannu. Paljonko?

En mä oo kun kolme: Tankki täyteen, sitten Mielensäpahottaja ja Salo näytelmän. Tankki täyteen oli Teatteri Provinssin Rikala näyttämöllä ja kaks muuta päänäyttämöllä.

Onko haaveita ohjata enemmän?

Mahdollisesti, aika näyttää. Se ei oo tavallaan ainakaan sellanen mihin mä tällä hetkellä pyrkisin aktiivisesti. Tulee vaan aikoja, kun se tuntuu kivalta olla siellä toisella puolella ja se on hyvin opettavaista.

No millaisia haaveita sulla on näyttelijänä, niinku roolihaaveita?

Tiettyjä rooleja ei ehkä sillee oo. Haluisin ehkä tehdä ton Waiting for Godot. Se ois varmaan semmonen näytelmä, jonka voisin haluta tehä, se vois olla kauheen kiva. Mitään yksittäisiä rooleja mulla ei tuu mieleen.

 Onks sulla suosikki näytelmiä, joita tykkäät katsoa?

Varmaan, mitä oon nähnyt niin (Martti) Suosalon Luolamies on semmonen, mikä on jääny mieleen mulle. Ja sitten tota Kiviä taskussa on myös, että sellasta genree mä tykkään katsoo, jos se on hyvin tehty.

 Kumpi susta on kivempaa näytellä elokuvissa vai teatterin lavalla?

Sekä että. Teatteria saa tehdä yleensä enemmän sen takia ne kuvauskeikat on tosi mieleisiä ja sitä haluaa tehdä, kun sitä saa tehdä vähemmän. Sitten taas toisaalta, jos on teatterista pois niin sithän haluu kyl sinne lavalle. Aina ehkä kaipaa sitä toista, mitä ei saa tehä.

Nyt kun sä oot ollu TTK:ssa niin voiko roolitöissä odottaa tanssia jatkossa?

Tavallaan nyt voi sanoa itsestä, että jos on koreografi niin sit mä ehkä saatan oppia sen jopa, että aikasemmin mul ei ollu sitä tietoa.

Miten sut sai lähtemään mukaan TTK:hon?

Mietin sitä kyllä hetken. Se ehkä, että tommonen mahdollisuus päästä tommoseen maailmaan mikä on täysin vieras itselle ja saada yksityisopetusta siihen. Se on myös tosi positiivissävytteinen se ohjelma.

Sulla oli aika hektinen syksy, niin miten sä rentoudut stressaavana ja kiireisenä aikana?

Yritän levätä ja pysähtyä. Yleensä vapaa päivänä mä yritän olla tekemättä mitään sillon jos on ollu tosi hektistä. Sillon on ihan mukava olla vaan kotona.

Onko sulla suosikki kirjoja?

Mä tykkään (Kari) Hotakaisen kirjoista kovasti. Että sieltä varmaan sanoisin, että se Juoksuhaudantie on jäänyt tosi vahvasti mieleen.

Entä lempileffoja?

Ne tietysti vaihtelee vähän, mitä tulee kullonkin katsottua. Kyl mä Kaurismäen elokuvista tykkään tosi paljon. Mä jotenkin tykkään siitä tyylistä ja siitä, miten siinä näytellään.

Kiitos haastattelusta, Hannes!

Sketsijengi Linnanmäen Peacock teatterissa 18.1-23.3.2019

 Taru Sormusten Herrasta Turun kaupunginteatterissa 28.12. asti