Cafe Artissa - Taneli Mäkelä

Turun kevätaurinkoisessa jokirannassa sijaitseva pieni kahvila tuoksuu ihanasti korvapuusteilta ja oven yllä roikkuu kahvipannukyltissä kahvilan nimi. Paikka on täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Yhdessä pöydässä istumme Taneli Mäkelä ja minä.

(haastettelu tapahtunut 27.3.)

-Nelli

Mikä on lempielokuvasi?

Paljon on hienoja elokuvia, mutta kyllä mä ehkä Kummisetä elokuvat nostasin ainakin sinne ihan kärkeen.

No, entä lempikirja?

Niit on kyl paljon. Ihan viimesin minkä varmaan luin, joka oli kyllä hyvä ja vähän kyllä kolahtikin oli Jari Tervon Aamen. Sitten vähän aikasemmin luin Pekka Seppäsen Nymanin. Siinä pari viime aikasta osumaa. Kummatkin oli mieluisaa luettavaa.

Mikä on saanut sut lähtemään näyttelijän uralle?

Mä olin 21 armeijan käynyt ylioppilas ja semmosessa vaiheessa elämässäni, etten tiennyt yhtään mitä halusin ruveta tekemään ja missä mä voisin olla hyvä. Mä vähän vaan niin kuin ajauduin semmoseen mahdollisuuteen et pääsin avustamaan teatteriin. Menin sinne sosiaalisista syistä, kun siellä oli muitakin kavereita ja ajattelin että se vois olla ihan hauskaa. Teatteri kolahti niin täysillä, että tajusin tän olevan se juttu, mitä mä haluan tehdä, mihin mä oon valmis satsaamaan. Pyrin teatterikorkeakouluun ja pääsin.

Palasit teatterin lavalle muutama vuosi sitten. Mikä sut sai palaamaan ja haluamaan takaisin?

En mä omasta mielestäni koskaan tavallaan poissa ollutkaan. En tehnyt tietosta päätöstä, että nyt en tee teatteria. Enempi kyse on siitä, että mä oon freelancer näyttelijä ja työt menee vähän sen mukaan, että mitä tarjotaan ja harvemmin tulee kieltäydyttyä muuten kun se, että töitä menee päällekkäin. Vähän sitä niinku ajautuu sen mukaan ja jotenkin siinä vaan oli käyny niin, että olin pitkään pois teatterin lavalta. Koko ajan veto oli kyllä teatteriin.

Mikä on sitten ollut mieleenpainuvin roolityösi lähimenneisyydestä?

No ihan lähimenneisyydestä, kun Turussa ollaan niin kyl se Stingin säveltämä musikaali, Viimeinen laiva oli aika hieno kokemus, mielenkiintonen. Todella hieno musa ja poikkeuksellisen hieno tarina musikaaliin. Tos oli vähän enemmän semmosta syvyyttä.

Jos on tuplaesitys päiviä teatterissa, miten sä siinä välissä rentoudut vai nollaatko itseäsi ollenkaan?

Kyl mä nollaan, riippuu vähän. Turussa ja yleensäkin on niin, että päivä ja ilta esityten välissä on muutama tunti. Usein riippuu jutusta, et jos esimerkiks on hankala maski et sitä ei viitti purkaa pois, niin vaihtoehdot on tavallaan vähäisemmät. Vähän jutusta riippuu, jos on semmonen juttu joka ei ole niin hirvittävän raskas ja vaativa, niin must on aika kiva jos ne on suhteellisen nopeesti peräkkäin. Esimerkiks Tampereella me tehdään Junnu Vainion lauluihin perustuvaa musiikkiteatteriesitystä, joka kestää pari tuntia ja meil on sunnuntaisin usein kaks esitystä, yhdeltä ja neljältä. Siin on niinku se tunti, vähän vajaa ja se on itse asias hyvä. Hiki ei ehdi ees kunnol kuivua ja mennään tavallaan samoilla lämmöillä. Se menee vähän kuin pikkusen venytetty esitys, pikkusen venytetyllä väliajalla.

Komisario Palmun erehdys näytelmä ensi-ilta on pian, millaiset fiilikset näin lähellä ensi-iltaa?

Hyvät fiilikset. Kyl se prosessi on kokonaisuudessaan aina kiva. Toiset vaiheet on raskaampia ja toiset menee helpommin. Toi on yllättävän työläs toi Palmu. Mut hyvin ollaan aikataulussa ja hyvillä mielin mennään. Täs on ehkä viikon verra aikaa, siihen kun me toivon mukaan ollaan siinä pisteessä, että me ei päästä eteenpäin ilman yleisöä. Se on ehkä kaikkein palkitsevin vaihe, se kun tulee ekat yleisöt ja pääsee yleisön kanssa ikään kuin puhaltamaan henkeä siihen.

Vaikka onkin monen vuoden näyttelijäkokemus takana, niin tuleeko ensi-illassa silti jännitystä vatsan pohjaan?

Kyl ensi-ilta on aina erityinen esitys, mut en mä oikeen tiedä et onko se jännitystä sitten vai mitä. Ei mulla semmosta pakokauhua tai ramppikuumetta oo ollu varmaan koskaan. Mutta kyllä esitys aina tuo tullessaan pienen adrenaliinipiikin, joka jollain ehkä tuntuu jännityksenä. Mä ajattelen ehkä pikemminkin niin, että se on energiaa jonka se esitys aiheuttaa ja se kääntyy positiiviseks energiaks ennen esitystä, vaikka se ennen sitä vois tuntuukin sellasena inhottavana jännityksenä.

Millainen suhde sulla on ollut Palmuun ennen tätä roolia?

Kyl mä oon leffojen varassa. Ne oon nähny toki lapsuudessani ja nuoruudessani muutamia kertoja. Yhtään kirjaa en oo lukenu, yritin Erehdystä kyllä haalia divareista ennen kun meillä harjotukset alko, mutta en oikeen saanut sitä mistään. Enkä kirjastosta tajunnu käydä kysymässä, vaikka sen sieltä olis tietty saanu. Kyllä mä ne aika huolella oon ne leffat katsonu.

Miten olet saanut Palmusta oman näköisesi?
Ehkä oikeestaan sitä kautta, että mä oon saanu itselleni luvan olla murehtimatta, että miten pystyn täyttämään Joel Rinteen jättämät saappaat, eihän kyse siitä oo. Onhan Hamletkin ja monet klassikot tehty moneen kertaan. En ota sitä painolastina. Siitä tulee, mitä tulee ja väkisinkin siitä tulee mun näkönen, jossain määrin ainakin. Varmasti siinä on Joel Rinteen perintöä mukana. Ne leffaversiot on kuitenkin se, mitä ihmisille Palmusta mieleen tulee. Mä toivoisin, et sitä voitas ajatella ikään kuin jonkinlaisena tribuuttina Joel Rinteelle.

Mikä olisit, jos et olisi näyttelijä?

Ei aavistustakaan. Mulla oli niin huonot paperit, että mietin opettajakorkeakouluun hakemista. Nyt voisin kuvitella, että pedagogiikka, teatterin puolella, vois olla ihan mielenkiintosta.

Onko sulla vielä jotain näyttelijän Bucket listiä, rooleja, joita haluaisit vielä tehdä?
Ei mulla oikeen oo, vaikka tota usein kysytään. En tiedä oonko sit vähän omituinen. Sillai, että mitä maailma tuo tullessaan ja siihen tartutaan tai ollaan tarttumatta. Jotenkin on aika nastaa, missä nyt on. Tätä osaa enemmän ja enemmän arvostaa. Sellasia rooleja, joihin mulla ei ois ollu sitä vakuuttavuutta, mikä niihin pitää olla. Esimerkiks kuuskymppisen äijän rooli, jota ei ois voinu nelikymppisenä tehdä, vaikka ois ollut kuinka hyvä ja muuntautumiskykyinen. Kääntäen se tarkottaa sitä, että sankariroolit tai ensirakastajan roolit on nyt tehty, aikansa kutakin.

 

Kiitos haastattelusta, Taneli!

Vanhoja poikia Tampereen Työväen teatterissa 24.lokakuuta asti

Turun Kaupunginteatterissa Komisario Palmun Erehdys ensi-ilta 11.4.