Perhe kantaa myrskyn keskellä - Myrskyluodon Maija

Alkuperäisteos: Anni Blomqvist

Dramatisointi: Jussi Helminen

Musiikki: Matti Puurtinen

Ohjaus: Peter Nyberg

Musiikin sovitus: Outi Ollila

Musiikin orkestrointi​: Pasi Ketola

Koreografia: Venla Viisanen

Pukusuunnittelu: Marjo Haapasalo

Lavastus ja valosuunnittelu: Timo A. Aalto

Rooleissa: Merita Seppälä, Ami Aspelund, Roope Pelo, Maija Tenkanen, Esa Lehtinen, Marjut Ruusumo, Tiia Marjanen, Esteri Seppälä, Kasper Korpela, Maija Härkönen, Senja Poikonen, Tiitus Pietilä, Niilo Rautpalo, Lari Matilainen, Eemil Korpelainen, Sanna-Marja Kultima, Jari Maula, Mia Kuisma, Heimo Heikkonen, Pauli Kuisma, Saku Nikkanen, Aarne Kallinen, Emmy Welin, Laura Heiskala, Kris Mäki, Mariella Pirhonen

Myrskyluodon Maija on taattua kesäteatteria. Se on juuri sitä, mikä iskee suomalaiseen kesäteatterikatsojaan. Sitä katsoessa pääsee itkemään puhdistavaa itkua,  kun seuraa Myrskyluodon rankkojakin tapahtumia. Ystäväni kerran tokaisi, että se on pelkkää itkemistä, synnytystä ja kuolemista.

Esikoisohjaaja Peter Nyberg on kertonut, että haluaa korostaa ohjauksessaan Maijan tarinan iloa ja elämän janoa. Siinä hän on totisesti onnistunut! Vaikka lavalla nähdään paljon kuolemaa ja surua, niin niitä rytmittävät ilon ja onnen hetket. Näytelmä alkaa ilolla ja loppuu toivoon. Elämän ilon- ja onnen hetkiin päästään Maijan (Merita Seppälä) ja Jannen (Roope Pelo) perheen kanssa. Heidän perheensä onkin näytelmän paras osa. Katsomoon välittyy tunne, kuin kyse olisi melkein oikeasta perheestä: rakkaus ja läheisyys huokuu voimakkaana omalle istumapaikalle. Osa omaa perhettä onkin mukana, sillä perheen vanhinta tytärtä esittää Meritan oma tytär Esteri Seppälä. Minusta on aina ihana nähdä, miten perheenjäsenet pääsevät yhdessä lavalle.

Perhe Maijan ympärillä vahvistaa tämän ilmaisua ja tunteiden raakuutta. Pelon Janne luo Maijaa vahvistavan hahmon, joka viimeistelee tämän tunteiden voimakkuutta riipaisevalla tavalla. Esimerkiksi heidän nuorimman lapsensa, Mikaelin, (Eemil Korpelainen) kuollessa on lohdutonta seurata, miten Kuoleman ruummillistuma (Mariella Pirhonen) vie pienen lapsen. Kuoleman fyysinen olomuoto tuo tarinaan upean lisän ja kuoleman viehkeitä liikkeitä katselee lumoutuneena.

Perheen vanhimmat lapset Maaria (Esteri Seppälä) ja August (Kasper Korpela) tekevät todella vahvat roolisuoritukset. Augustin tuska Jannen kuollessa on kurkkua kuristavaa seurattavaa. He ovat Salon teatterissa ensimmäistä kertaa, mutta toivottavasti ovat tulleet jäädäkseen.

Lavalla nähdään myös vanhempi Maija (Ami Aspelund), joka toimii melkein, kuin  nuoren Maijan äitihahmona, sillä hänellä on jo takanaan kaikki se, mitä nuoremmalla on vasta edessään.

Kahden Maijan toteutus on toimiva, vaikka aluksi Aspelundin Maijan kommentointi tuntuu turhan piikittelevältä. Mutta, kun Maijalle kertyy elämänkokemuksia Maijat nivoutuvat yhteen ja vanhempi toimii kauniisti tukena nuoremmalle.

Kaikin puolin toteutus huokuu ammattimaisuutta ja osaamista, mutta Nybergin näyttelijätausta ja noviisin asema ohjaajana näkyy musikaalin pituudessa. Nyberg on itse näytellyt kahdessa Myrskyluodon Maijan versiossa aiemmin Suomusjärvellä (2014) ja Lahdessa (2015). Teos on siis hänelle varmasti rakas ja hänen näkemyksensä siitä on hioutunut vuosien varrella, eikä mistään ole raaskittu nyt luopua. Esitys kestää melkein kolme tuntia, mitä osaa odottaa, kun lähtee katsomaan ammattiteatteria, mutta harrastajateatterin tekemänä se tuntuu todella pitkältä.

Puolitoistatuntisen 1.puoliajan aikana kävi muutaman kerran mielessä, että onhan jo väliaika. Toinen puolikin kestää noin 50 minuuttia. 

Salon teatteri näytti musikaalien tekemisen taidon jo Jekyll & Hyde musikaalissa, mutta Myrskyluodon Maija vakuuttaa, että Salon teatterilta löytyy osaamista ja ammattimaisuutta musikaalien tekoon.

-Nelli

                                     kuva: Henriikka Koskenniemi/ Salon teatteri