Yhtä sirkusta - Cabaret

 

Perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan

Sävellys: John Kander

Teksti: Joe Masteroff

Laulujen sanat: Fred Ebb

Suomennos: Esko Elstelä

Laulujen suomennos: Jukka Virtanen

Ohjaus ja koreografia: Jakob Höglund

Musiikin sovitus ja johto: Jussi Vahvaselkä

Lavastussuunnittelu: Sven Haraldsson

Pukusuunnittelu: Heidi Wikar

Valosuunnittelu: Jarmo Esko

Äänisuunnittelu: Eero Auvinen

Naamioinnin suunnittelu: Jessica Rosenberg

Koreografin assistentti ja tanssikapteeni: Soile Ojala

Taistelukoreografia: Ville Seivo

Rooleissa: Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Mika Kujala, Minna Hämäläinen, Emmi Kangas, Panu Kangas, Mikko Kauppila, Katariina Lantto, Mikko Nuopponen, Filip Ohls, Soile Ojala, Helena Puukka, Pauliina Saarinen ja Anssi Valikainen.

Orkesteri: Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä / Markus Länne

Rummut, lyömäsoittimet: Taneli Korpinen

Basso: Ari Kataja

Piano: Ville Pere

Koskettimet: Ville Vihko / Henna Linko

Trumpetti: Petter Järvi

Pasuuna: Jani Jokinen

Saksofonit, huilu: Kimmo Gröhn

Viulu: Katariina Sallinen

Sello: Matti Moilanen

 

Rakkaat ystävät!

Pääsin näkemään Cabaret Turussa ennen kuin kaikki esitystoiminta lopetettiin taas. Tuntui kotoisalta olla taas Turun Kaupunginteatterissa, sillä nyt on tullut kierrettyä muita teattereita enemmän. Kun muutin Turkuun 2017 Kaupunginteatterista tuli vakituinen vierailupaikkani, ja vaikka olenkin muuttanut Turusta jo pois, teatteriin meno tuntuu kotiin paluulta!

-Nelli

Cabaret on klassikko, jota en ollut ennen nähnyt. Monelta olin kuitenkin kuullut, että heidän näkemänsä aiemmat versiot ovat olleet tylsiä toisintoja, mutta Turussa he näkivät jotain aivan uutta. Myös lehtien hehkutus ja Miiko Toiviaisen tapaaminen nostivat odotukseni korkealle.

Tuntui kuin olisin astunut sirkukseen. Lavalla on suuri rakennelma, joka muistuttaa sirkusteltan pohjaa, esiintyjät alkavat lipua paikalle, vaikka salissa on vielä valot päällä, tunnelma on odottavan kutkuttava. Kutkuttava jännitys ei poistu vatsanpohjasta koko ensimmäisen puoliskon aikana ja sirkus mielikuvakin säilyy vahvana, kun esitystä kantavat upeat musiikkinumerot sekä säkenöivä Seremoniamestari (Miiko Toiviainen). Mieleeni tulee Burlesque -elokuva, jossa tarina on toissijainen ja pääosassa mahtavat musiikkinumerot upeissa puitteissa.

Oloni on ristiriitainen. Kuin katsoisin lievää kauhuelokuvaa, joka saa selkäpiin tutisemaan, mutta en saa käännettyä katsettani pois, koska kaikki on niin lumoavaa. Ja kaikki on tarkkaan suunniteltua, hienovaraista ja ennennäkemätöntä. Orkesteri on nostettu pois montustaan ja tuotu kunnolla osaksi esitystä. Nimi Jussi Vahvaselkä saa vihdoin kasvot päässäni. Sven Haraldssonin lavastuksessa valtavan rakennelman tueksi tuodaan pieniä elementtejä, ovien käyttö oli suosikkini! Myös Heidi Wikarin puvustus on mieletön. Rakastin sitä. Jakob Höglundin ohjauksessa Cabaret rikkoo sukupuolirooleja vahvasti. Kitkat klubilla on sekä miehiä ja naisia, eikä saman sukupuolen suudelmista nosteta melua. Ystäväni on nähnyt Cabaret aiemmin toisena versiona ja hän riemastui siitä, miten tämä versio käsittelee sukupuolirooleja. Wikarin puvustus tuki erottelemattoman sukupuolen teemaa: kaikki käyttivät hameita, kaikilla oli nännit piilossa. Huikeaa.

Koko toteutus on hienovarainen ja ehkäpä juuri siksi niin selkäpiitä karmiva. Tunnelma on iloinen, mutta yht’äkkiä se leikkautuu kuin veitsellä. Hakaristin vähäeleisyys vetää tehokkaasti hiljaiseksi.

Lavalla nähdään myös hetkittäin erittäin kauniita yksittäisiä kuvia muun muassa, kun Sally (Anna Victoria Eriksson) esiintyy klubilla viimeisen kerran, ja valo ja savu luovat upean taustan.

Tämä tuntui ajanmukaiselta, haastavalta Cabareelta. Toivottavasti se pääsee palaamaan vielä lavalle.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen