Perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan
Sävellys: John Kander
Teksti: Joe Masteroff
Laulujen sanat: Fred Ebb
Suomennos: Esko Elstelä
Laulujen suomennos: Jukka Virtanen
Ohjaus ja koreografia: Jakob Höglund
Musiikin sovitus ja johto: Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu: Sven Haraldsson
Pukusuunnittelu: Heidi Wikar
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
Naamioinnin suunnittelu: Jessica Rosenberg
Koreografin assistentti ja tanssikapteeni: Soile Ojala
Taistelukoreografia: Ville Seivo
Rooleissa: Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Mika Kujala, Minna Hämäläinen, Emmi Kangas, Panu Kangas, Mikko Kauppila, Katariina Lantto, Mikko Nuopponen, Filip Ohls, Soile Ojala, Helena Puukka, Pauliina Saarinen ja Anssi Valikainen.
Orkesteri: Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä / Markus Länne
Rummut, lyömäsoittimet: Taneli Korpinen
Basso: Ari Kataja
Piano: Ville Pere
Koskettimet: Ville Vihko / Henna Linko
Trumpetti: Petter Järvi
Pasuuna: Jani Jokinen
Saksofonit, huilu: Kimmo Gröhn
Viulu: Katariina Sallinen
Sello: Matti Moilanen
Rakkaat ystävät!
Pääsin näkemään Cabaret Turussa ennen kuin kaikki esitystoiminta lopetettiin taas. Tuntui kotoisalta olla taas Turun Kaupunginteatterissa, sillä nyt on tullut kierrettyä muita teattereita enemmän. Kun muutin Turkuun 2017 Kaupunginteatterista tuli vakituinen vierailupaikkani, ja vaikka olenkin muuttanut Turusta jo pois, teatteriin meno tuntuu kotiin paluulta!
-Nelli
Cabaret on klassikko, jota en ollut ennen nähnyt. Monelta olin kuitenkin kuullut, että heidän näkemänsä aiemmat versiot ovat olleet tylsiä toisintoja, mutta Turussa he näkivät jotain aivan uutta. Myös lehtien hehkutus ja Miiko Toiviaisen tapaaminen nostivat odotukseni korkealle.
Tuntui kuin olisin astunut sirkukseen. Lavalla on suuri rakennelma, joka muistuttaa sirkusteltan pohjaa, esiintyjät alkavat lipua paikalle, vaikka salissa on vielä valot päällä, tunnelma on odottavan kutkuttava. Kutkuttava jännitys ei poistu vatsanpohjasta koko ensimmäisen puoliskon aikana ja sirkus mielikuvakin säilyy vahvana, kun esitystä kantavat upeat musiikkinumerot sekä säkenöivä Seremoniamestari (Miiko Toiviainen). Mieleeni tulee Burlesque -elokuva, jossa tarina on toissijainen ja pääosassa mahtavat musiikkinumerot upeissa puitteissa.
Oloni on ristiriitainen. Kuin katsoisin lievää kauhuelokuvaa, joka saa selkäpiin tutisemaan, mutta en saa käännettyä katsettani pois, koska kaikki on niin lumoavaa. Ja kaikki on tarkkaan suunniteltua, hienovaraista ja ennennäkemätöntä. Orkesteri on nostettu pois montustaan ja tuotu kunnolla osaksi esitystä. Nimi Jussi Vahvaselkä saa vihdoin kasvot päässäni. Sven Haraldssonin lavastuksessa valtavan rakennelman tueksi tuodaan pieniä elementtejä, ovien käyttö oli suosikkini! Myös Heidi Wikarin puvustus on mieletön. Rakastin sitä. Jakob Höglundin ohjauksessa Cabaret rikkoo sukupuolirooleja vahvasti. Kitkat klubilla on sekä miehiä ja naisia, eikä saman sukupuolen suudelmista nosteta melua. Ystäväni on nähnyt Cabaret aiemmin toisena versiona ja hän riemastui siitä, miten tämä versio käsittelee sukupuolirooleja. Wikarin puvustus tuki erottelemattoman sukupuolen teemaa: kaikki käyttivät hameita, kaikilla oli nännit piilossa. Huikeaa.
Koko toteutus on hienovarainen ja ehkäpä juuri siksi niin selkäpiitä karmiva. Tunnelma on iloinen, mutta yht’äkkiä se leikkautuu kuin veitsellä. Hakaristin vähäeleisyys vetää tehokkaasti hiljaiseksi.
Lavalla nähdään myös hetkittäin erittäin kauniita yksittäisiä kuvia muun muassa, kun Sally (Anna Victoria Eriksson) esiintyy klubilla viimeisen kerran, ja valo ja savu luovat upean taustan.
Tämä tuntui ajanmukaiselta, haastavalta Cabareelta. Toivottavasti se pääsee palaamaan vielä lavalle.
 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Kommentit
Lähetä kommentti