Mielikuvituksellinen – Vihervaaran Anna

 

Sovitus: Henna Piirto

Ohjaus: Laura Mattila

Lavastus ja projisointi suunnittelu: Alisha Davidow

Pukusuunnittelu: Riia Leea Nieminen

Valosuunnittelu: Kari Laukkanen

Äänisuunnittelu: Jukka Vierimaa

Naamiosuunnittelu: Eija Nurminen

Rooleissa: Nenna Tyni, Jori Halttunen, Annukka Blomberg, Sara Pirhonen, Akseli Lehtinen, Aki Raiskio, Liisa Vuori, Anna Pitkämäki, Saana Hyvärinen, Luukas Rannankari

 

Minua harmitti, kun en kesällä 2022 päässyt Sauvon kesäteatteriin katsomaan Vihervaaran Annaa. Niinpä melkein hypin riemusta, kun näin että Anna nähtäisiin myös Lahden Kaupunginteatterissa.

*liput saatu

 -Nelli

 Mä olen ehkä hieman myöhäisherännyt Annan viehätykseen, sillä tutustuin Annaan ja Vihervaaraan vasta keväällä 2022 Netflixin Anne with an E-sarjan kautta. Ja totta kai rakastuin heti. Tarinan verkkainen ja ei liian dramaattinen kulku houkuttelee mukaansa. Ihastuttavinta tarinassa on Annan mielikuvitus ja se miten kolmesta odottamattomasta ihmisestä tulee rakkaudentäyteinen perhe.

Lahden versio vangitsi kaiken täydellisesti tuntumatta lapselliselta. Tarina ei ole lastennäytelmä, mutta sopii kaikenikäisille. Sen kyllä huomasi katsomon ikäjakaumassa.

Näytelmä koetaan Annan näkökulmasta ja tietysti mielikuvituksen mausteilla. Sellaisena, mitä 12-vuotiaan vilkkaan mielen voi kuvitella olevan. Elementit muistuttavat hyvällä tavalla koulunäytelmää ja aiheuttivat naurunpyrskähdyksiä itse kullakin. Herkullisimpia hetkiä ovat hevoskärryillä kulkemiset kookosten kopsuessa ja koivutien heijastuessa videolla. Ylipäätään Alisha Davidowin suunnittelemat projisoinnit elävöittävät tarinaa juuri oikealla tavalla.

 Mukana ollut ystäväni sanoikin: ”Annan ja Matthewn ensikohtaaminen hevosvaunuissa on niin tärkeä, sillä siinä huomaa hahmojen eron. Anna pulputtaa, minkä ehtii ja Matthew hymähtelee tyytyväisenä. Se luo hahmojen oikean pohjan.”

Tarinan ydin onkin juuri tämä perhekolmikko: sisarukset Matthew (Jori Halttunen) ja Marilla (Annukka Blomberg) sekä kasvattitytär Anna (Nenna Tyni). Koko kolmikkoa olisi nähnyt mielellään enemmänkin, varsinkin Matthewta.

Anna on ihanan rasavilli kaikessa ylidramaattisuudessaan, joka esiteinille sopii. Marilla on täydellinen yhdistelmä tiukkaa ja rakastavaa (melkein kuin Minerva Mcgarmiwa) ja Matthew sympaattisen lempeä nallekarhu.

Tajusin Annassa olevan jotain samaa kuin Pikku naisten Jo Marchissa ja eikös Gilbertkin (Akseli Lehtinen) muistuttanut vähän Teddy Laurencea.

Taas täytyy todeta, kuinka heikkona olen tämän aikakauden vaatteille. Olisin voinut ottaa itselleni Riia Leea Niemisen puvustuksen kokonaisuudessaan.

Oman nostalgiaripauksen antoi myös käsiohjelman paperinuket, josta muistui mieleen lapsuuden ensimmäiset teatterikäyntini Helsingissä katsomassa Prinsessa Ruususta.

Vihervaaran Annan seurassa olisin jaksanut istua katsomossa pidempäänkin ja ellei Lahti olisi niin kaukana olisin yleisössä varmasti uudemmankin kerran. No, täytyy tyytyä Netflixiin.

 

Näytökset 18.5.2024 asti

 

Kuva: Tommi Mattila/Lahden Kaupunginteatteri