Kukoistava - Lou Salomé

 

Käsikirjoitus: Aina Bergroth

Ohjaus: Liisa Mustonen

Lavastus: Jani Uljas

Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen

Naamioinnin suunnittelu: Jasmin Ora

Valosuunnittelu: Jarmo Esko

Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen

Rooleissa: Linda Hämäläinen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Ulla Reinikainen, Tomi Alatalo, Toni Harjajärvi

 

Heti, kun näin näytelmän teaserin tiesin, että haluan nähdä sen. En tiennyt tarinasta mitään, mutta halusin nähdä Linda Hämäläisen ensi kertaa isossa pääroolissa. En joutunut pettymään.

*liput saatu

-Nelli

Mikä yhdistää Pikku naisia, Kysy siskoilta ja Lou Saloméa? Kyllä, ne ovat kaikki tarinoita vahvoista naisista, ja niissä nähdään lavalla Linda Hämäläinen (Turun Kaupunginteatterissa). Vahvat naiset tuntuvat olevan nyt pinnalla, enkä ihmettele. Naiseuden moninaisuus saa viimein valokeilan.

Niin kuin monesti ennenkin (ja myös jälkeen) Lou jäi miesten varjoon. Itse en edes ollut kuullut hänen nimeään ennen näytelmän julkistusta. Hänen tarinansa menee aika linjassa monen muun unohdetun naisen elämän kanssa: joutunut syntymään tytöksi miesten maailmaan, haluaa kouluttautua ja oppia, miehet lankeavat hänen jalkoihinsa eivätkä ymmärrä naista, joka ei halua tyytyä yhteiskunnan hänelle asettamaansa rooliin.  Näytelmä oli aika nopea läpileikkaus Loun elämään: Bergrothin käsikirjoitus on osittain luennoiva, mutta myös erittäin hauska. Monesti katsomosta kuului hajanaisia naurahduksia hahmojen avatessa suunsa. Lou näyttäytyy täysjärkisimpänä henkilönä miesten (Nietzschen, Freudin, Réen ja Rilken) rinnalla. Teksti ei todellakaan aliarvioi katsojaa tai selittele liikaa, vaan katsojan täytyy yleisössä jo tuntea kehykset, joissa Lou toimii.

Oli mukavaa nähdä yleisössä myös runsaasti miehiä, joita tuntui istuvan vähemmän Pikku naisten katsomossa. Taisin kyllä itse olla taas katsomon nuorimmasta päästä.

Näytelmä istui pienelle näyttämölle täydellisesti, ja Uljaksen lavastus tuo harsomaisuudellaan pehmeyden tuntua. Yksi lavastus elementti tuli jopa yllätyksenä, sillä silmäni eivät heti huomanneet sitä.

Myös Lampisen pukusuunnittelu kiinnitti huomion. Pukeutuvatko kaikki hahmot niinkuin naiset vai Lou niinkuin mies?

Roolisuorituksista (toiseksi) silmiinpistävin oli Tomi Alatalolta. Vaikka huononäköisenä istuin viidennessä rivissä, Alatalon fyysinen näytteleminen yhdistettynä hieman koomisiin hahmoihin jää kyllä mieleen.

Kirkkain loiste lavalla oli kuitenkin itse Linda Hämäläinen. Hänen roolinsa on energinen, valloittava ja rationaalinen. Odotan innolla myös syksyn Once -musikaalia, jossa Linda nähdään toisessa pääosassa. Toivottavasti tästä alkaa Hämäläisen nousukiito, joka jatkuu pitkään!

 

Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

 

P.s. Uudistukset teatterin lämpiössä olivat iloinen yllätys