Käsikirjoitus ja ohjaus: Alina Kilpinen
Musiikin sävellys ja
laulujen opetus: Antti Ainola
Koreografiat: Venla Viisanen
Lavastus: Sanna Leppänen
Puvustus: Jenny Sainio, Marika Hämäläinen
Graafikko: Marcus Lindén, Susanna Karhu
Tuotanto: Mia Kuisma
Kuiskaaja: Pia Poikonen
Kuvat: Anni Arvilahti
Rooleissa: Sanni Suvila-Nuutinen, Marjukka Paajolahti-Halme, Susanna Karhu, Satu Elg, Arto Pasio, Pia Nummila-Väkiparta, Anni Mäenpää, Anna Virtanen, Elina Virtaperko, Saila Rouhiainen, Arska Halme, Sami Virta, Nora Koivunen, Elviira Väyrynen, Minna Laiho
Vuohensaaren kesäteatteri on jo melkein jokavuotinen perinne
-Nelli
Salon Teatteri selkeästi profiloituu voimakkaisiin tarinoihin, mutta löytää niihin jotain uutta. Ainakin näin voi sanoa viimeaikaisista näytelmistä Ulvova mylläri, Rouva C. ja nyt Kellokosken prinsessa. Teatteri jatkaa myös Pauliina Saloniuksen viitoittamalla tiellä ihmismielen sopukoihin. Tämän kesän näytelmä on kuin osa trilogiaa, jonka voisi katsoa muodostuvan Seili -musikaalista (Salon Teatterissa 2020), Ulvova mylläri – näytelmästä (Vuohensaaren kesäteatterissa 2023) ja Kellokosken prinsessa -musiikkinäytelmästä.
Prinsessaa voi todella nimittää musiikkinäytelmäksi, sillä Antti Ainolan säveltämät kappaleet luovat tarinaan tunnelmaa ja täydentävät tunnekokemusta, niin kuin hyvin istuva musiikki näytelmässä tekeekin. Koko ensemble on taidokasta ja miellyttävää kuunneltavaa, mutta erityisen noston saavat Prinsessana nähtävä Sanni Suvila-Nuutinen ja Sofia Pálmenia näyttelevä Anni Mäenpää.
Kellokosken tarina prinsessasta on pääpiirteissään varmasti monelle tuttu ja Salon Teatterin markkinoinnissa onkin korostunut, että nyt ei tulla toistamaan esimerkiksi Prinsessa -elokuvaa. Lupaus on "ei perisuomalaista kesäteatteria, jossa keskitytään Kellokosken iloisiinkin puoliin ja yhteisöllisyyteen." Lupaus täyttyy, ja silti katsomossa heräsi tuttu tunne turvallisesta Suomen kesäteatterista.
Alina Kilpinen on ohjannut ja käsikirjoittanut todellakin sairaalan yhteisöä esiin nostavan teoksen. On pitkiä hetkiä, jolloin prinsessa ei edes ole lavalla, mutta häntä ei ehdi kaipaamaan. Kaikki lavalla nähtävät tekijät ovat niin vangitsevia. Erityisesti Satu Elgin Eva Juselius nostaa esiin Elgin taidot fyysisenä näyttelijänä ja hahmonrakentajana ja Anna Virtasen Miina ja Anni Mäenpään Sofia ovat miellyttävää katseltavaa. (Joskin paniikkikohtauksen esittäminen ei tuntunut todelliselta).
Paikoin tarinaa olisi voinut nopeuttaa ja tunnelmoivaa tyylikeinoa leikata, mutta kaiken kaikkiaan Vuohensaaren Kellokoskella viihtyy.
Ensi-illassa nähtiin myös teatterin taikaa, kun toisen puoliajan alussa ylilääkäri Soinisen (Arska Halme) ollessa yksin lavalla sinne lennähti lokki, joka viihtyi estradilla hyvän tovin. Se vaikutti kuin suunnitellulta ja vitsailimmekin, että lokki on koulutettu.
P.s. Myös itse ohjaaja nähtiin ensi-illassa lavalla hoitaja-Maritan roolissa
Esityskausi 6.7.-9.8.
 |
| Kuva: Anni Arvilahti |
Kommentit
Lähetä kommentti